Ruokamatkalla: THE Best Ribs Ever

Otetaan seuraavanlainen skenaario: olet mennyt hövelisti lupaamaan että grillibileet voidaan järjestää luonasi ja seurauksia ajattelematta vielä kehunut laittavasi A-luokan pöperöt pöytään vaikka aikaisempi ruuanlaittokokemuksesi rajoittuu lähinnä mikropizzan lämmittämiseen (joo, paloi mutta vaan kerran). Toinen vaihtoehto on, että olet häveliäästi ilmoittanut laittavasi ”jotain pientä” mutta oikeasti haluat epätoivoisesti tehdä vaikutuksen a) uuden rakkaan ystäviin, b) anoppiin tai c) siihen tyyppiin jonka toivot jäävän ehkä vielä jälkiruuankin jälkeen ”auttamaan siivoiluissa”. Ja nyt hikoilet pyhäpaitaasi pilalle selaillessasi Googlea hakusanoilla ”gourmet ruoka kotiin kuljetus”. Sitten saat ensimmäisen järkevän ajatuksen ja hakusanaksi muuttuu ”best ribs ever”. Ja niin löysit tämän blogin. Ja pelastuit.

Joo joo. Oma kehu haisee ja muuta suomalaista, mutta näillä ribseillä on löydetty tie monen ystävän sydämeen. Luulen jopa, että näiden takia sosiaalinen elämämme on aina kesäisin vilkasta kun ystävät sopivat kanssamme treffejä tai kutsuvat mökille ja sitten vaivihkaa lauseenvastikkeen välissä tokaisevat muka ihan muina lihansyöjinä, että mites mites, olisko ribsit mitään? Ja olishan ne!

Tässä teille oman elämän Teija Sopasille (jos kommentoit tuohon et kelle? niin vaihdetaan tähän vaikka Akseli Herlevi. Jos vieläkin oot pihalla niin KVG) THE ribsien ohje. Ainesosien määrät viitteellisiä. Niinkuin kirjoittajakin.

Ostoslista:

1. Ribsejä (dah) 1 per maha ja ehkä kerta kiellon päälle
2. Rosmariinipuska eli tuoretta. Joo, maksaa vähän enemmän, mutta kyse olikin parhaista, ei halvimmista…
3. Ruokosokeria. Ei ole sama kuin valkoinen tai fariini. Fariini kuuluu Irish Coffeen kanssa. Siitä erottaa.
4. Balsamicoviinietikkaa. Alkoholiprosentilla ei tässä ole merkitystä. Se on sit eri asia se ruuanlaittoviini.
5. Suolaa. Tässä kohtaa ei välttämättä tarvii hifistellä minkään Himalajan vuorisuolan kanssa. Ne terveysvaikutukset taitaa nollautua viimeistään kun tuo lihamäärä jymähtää vatsan pohjaan.
6. Pippuria. Musta, punainen, valkoinen. Värillä ei ole väliä kunhan sitä on. Rasismi on niin last season.
7. Chiliä. Jos olet HC-tyyppi niin voit käyttää aitoa Thai-chiliä, mutta siinä tapauksessa kannattaa treffiseuraa varoittaa. Jos siis haluaa vielä toisetkin treffit.
8. Valkosipulia. Itsehän aina käytän omalla vehreällä kotipihalla kasvatettua luomuvalkosipulia. (Todellisuudessa tuo on anopin pihalta. En ehkä ole kovinkaan tunnettu viherpeukaloudestani. Enkä näköjään oikeista sanoista)
9. Hyvää BBQ-soosia. Mä oon ihan addiktoitunut Sweet Baby Ray’s Hickory & Brown Sugar-kastikkeeseen. Ei yllätä ketään. Sokeria. Mmmmmm.
10. THE secret incredient: kärsivällisyys ja hyvä grillaaja. Meinasin kirjoittaa että rakkaus, mutta joku saattais pitää sitä liian siirappisena. Mut ehkä mä saan sen anteeks ku oon niinku newly wed. Ai en vai? No en sit kirjota niin. Pidä tunkkis. (Se siitä kärsivällisyydestä. Tän vuoksi meillä grillaa mies.)

Sitten varoituksen sana: tää ei oo mitään pikaruokaa. Todellakaan. Valmistelut pitää aloittaa jo edellisenä päivänä marinoinnin merkeissä. (Toim.huom. Ei itsensä vaan lihan) Ihan ekaks kannattaa irrotella lihoista kalvot. Työkaluiksi käy haarukka jonka väärä pää työnnetään kalvon alle ja käännetään. Itsehän en ole tuota koskaan tehnyt. Meillä on nääs työnjako. Miesten juttuja moiset. 

Mun juttu on tehdä marinadi koska mä oon mestari silppuamaan. (On käynyt joskus mielessä että onkohan mua kehuttu vaan sen takia, että joku nimeltä mainitsematon miehen turjake voi sysätä sen mun kontolle? Hmmmmm.) No, ei se nyt niin paha rasti ole: Silppua ainekset 2-8 pieneksi (joo, balsamicoa ei tarvii silputa senkin näsäviisas pjönttö) ja tee aineksista tahna. Sitä sitten hierotaan fysioterapeutin ottein lihaan kummallekin puolelle. Sitten lihat pakataan takaisin paperiin ja mieluusti vielä muovipussiin ja takaisin jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. 

Ennakointia harjoitetaan myös seuraavana päivänä, kun lihapötkäleet kärrätään uuniin. 150 astetta ja 5 tuntia. Kyllä, teksti on oikoluettu eikä tuossa ole kirjoitusvirhettä. Voi olla että vähempikin riittäis, mutta eihän jostain kolmen tunnin uunittelusta sais lainkaan niin herkullisia keskusteluja aikaan. 

Lappaa lihat syvälle uunipellille, kaada päälle vettä noin puoliväliin asti, peitä pelti tiiviisti muutamalla kerroksella foliota ja nosta varovasti uuniin, älä kippaile nestettä pitkin pöytiä kuten tää kokkikolmonen täällä. Varsinkaan sitten kun nostat ne uunista. Poppaa. 

Viiden tunnin ja muutaman ruuanlaittojuoman jälkeen, nosta ribsit uunista, kaada neste pois ja anna jäähtyä vähän. Siitä liemestä sais varmasti mahtavan kastikkeen jos osais tehdä. Mä en osaa. 

Sitten onkin grillauksen vuoro: pintaan vähän BBQ-kastiketta ja hyvä rapea pinta grillissä ja kiireen vilkkaa lihat pöytään jossa nälkäiset vieraat jo odottavat kuola suupielistä valuen. Paitsi kasvissyöjät. Joo, se kannattaa muuten tarkistaa etukäteen. Voi olla että pikkasen pilaa tunnelmaa siinä vaiheessa alkaa lähikaupasta metsästää jotain soijanakkeja.

 

No. Nyt se on paljastettu. Meidän salainen ribs-resepti. Mutta onko kyse vain reseptistä (joka rehellisyyden nimissä on itsekin netistä löydetty ja vähän modattu) eli pystyykö kuka vaan  tekeen samalla reseptillä yhtä hyviä ribsejä? Kokeile ja kerro! Tai vielä parempi: kutsu mut syömään. Lupaan tuoda viinipullon.

Ruokamatkalla: Valkosuklaa-limejuustokakku

Jos nyt jotain hyvää tästä vapusta hakee, niin se vois olla tää juustokakku. Alkuperäiseen reseptiin piti tehdä muutamia modauksia ja ammattilaista konsultoituani luulen että siinä oli jopa joitain virheitä, mutta ei haittaa, tätä kakkua tehdään toistekin. 

 

Valkosuklaa-limejuustokakku 10-12hlö

Hankintalistalle:

Pohja (alunperin oli puolet tästä, mutta herran mielestä oli liian ohut pohja)

• 350g Domino-keksejä (säästä muutama keksi koristeeksi)
• 80g voita

Täyte:

• 8 liivatelehteä
• 5dl kookoskermaa
• 600g maustamatonta tuorejuustoa
• 2dl sokeria
• 2 limen raastettu kuori
• 2dl limecurdia eli limetahnaa (löytyy hillohyllystä)
• 1levy (n 185g) valkosuklaata (säästä pari palaa koristeeksi)
• 2 limen mehu

Limesiirappi:

• 2 limeä
• 1dl sokeria
• 1/2dl vettä
• 1 vaniljatanko

Koristeluun:

• Limeviipaleita
• Tuoretta minttua
• Valkosuklaaraastetta
• Domino-keksejä murennettuna

1. Tyhjennän tiskikone, sillä tiskiä on tulossa. Paljon. 
2. Vetele keksit jauheeksi esim blenderissä ja sekoita kipossa joukkoon sulatettu voi. Laita irtopohjavuoan pohjalle ensin leivinpaperia ja painele sitten massa pohjalle.
3. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
4. Vatkaa kylmä kookoskerma vaahdoksi. Kerman olis vissiin pitänyt olla tosiaan kylmää, jotta olis tullut kunnon vaahtoa, mutta hyvin näytti toimivan myös huoneenlämpöisenä ja hieman vähemmän vaahtoisena. 
5. Sekoita toisessa kulhossa tuorejuusto, sokeri, raastettu limenkuori ja limecurd.
6. Sulata suklaa kolmannessa (vai neljännessä) kulhossa.
7. Yhdistä kookoskermavaahto, tuorejuustoseos ja suklaa nostellen. Itsehän vetelin ihan sähkövatkaimella eli se siitä nostelusta…
8. Kuumenna limemehu ja sulata siihen liivatelehdet. Muista puristaa niistä vesi ensin pois. 
9. Valuta liivateneste ohuena nauhana täytteeseen kunnolla sekoittaen.
10. Kaada täyte vuokaan ja peitä kelmulla. Laita jääkaappiin hyytymään yön yli. 
11. Valmista siirappi kiehauttamalla kattilassa  kahden limen mehu, yksi lime viipaleina, vesi, sokeri ja halkaistu vaniljatanko. Keitä hiljaa poreillen kunnes keittyy kasaan. Ohjeessa sanottiin 15-20 minuuttia mutta tais siinä pidempäänkin mennä. Tosin alkuperäisessä ohjeessa oli vettä paljon enemmän. Ei toiminut. 
12. Jäähdytä siirappi hyvin ja koristele kakku sillä. Note to self: jos siirappi muistuttaa enemmän mehua kuin siirappia, ei kannata odottaa että se pysyy kakun päällä kun vuoan reunat irrottaa… Koristele kakku vielä kekseillä, limerenkailla, mintulla ja suklaaraasteella ja ota vastaan vilpittömät kehut. Ja varaudu tekemään kakku myös seuraaviin juhliin. 
13. Yritä lahjoa joku muu siivoamaan. 

Ruokamatkalla: Helppo voileipäkakku ristiäisiin

Lapsuuden juhlien nostalgisiin muistoihin kuuluu aina voileipäkakku. Sitä ei koskaan muulloin syöty, mutta auta armias kun oli juhlapäivä niin siellähän se pötkylä oli kahvipöydässä. Halusin itse ristiäisiin ehdottomasti tuon herkun ja koska olen hieman hölmö ja olen nähtävästi poistanut sanakirjastani käsitteen ajankäytönhallinta, niin päätin tehdä sen itse. Tässäpä siis ohje teille muille, jotka haluatte hieman jännitystä elämäänne kun ennen H-hetkeä juoksette ympäri kämppää papiljotit päästä putoillen, toisen käden kynnet lakattuina ja etsien korkokenkää samalla kun puolisonne huutaa, että vieraat ovat jo pihatiellä. On se sen arvoista!

HELPPO VOILEIPÄKAKKU 

HANKINTALISTALLE

600 g tuorejuustoa (aurinkokuivattu tomaatti toimi hyvin) 32 palaa paahtoleipää (8 palaa/kerros)

KOSTUTUKSEEN

2 dl rasvatonta maitoa

1 rkl lihalientä

TÄYTE

600 g tuorejuustoa (aurinkokuivattu tomaatti toimi hyvin) 

4 rkl punaista pestoa

hienonnettua persiljaa 

200 g keittokinkkua

100 g meetvurstia 

KUORRUTUS

400g tuorejuustoa (maustamaton ja/tai pippurinen sopi hyvin)

Kirsikkatomaatteja

Kurkkua

Persiljaa

Leikkeleitä 

150 g Juustoraastetta (oikea määrä juustohiirelle = paljon)

1. Pilko leikkeleet silpuksi ja sekoita tuorejuuston, peston ja persiljan kanssa.

2. Leikkaa paahtoleivistä kuoret pois kaikilta muilta sivuilta paitsi niiltä, jotka jäävät kakun ulkoreunoille. Asettele ensimmäisen kerroksen 8 viipaletta leivinpaperin päälle. (Oletko vielä kärryillä?)

3. Kostuta leivät maito-lihaliemiseoksella

4. Levitä leiville 1/3 tuorejuustotahnasta ja aseta seuraava kerros leipiä, kostuta ja levitä taas tahnaa. Toista vielä kerran (pojat) ja laita vielä viimeinen leipäkerros kanneksi. Leipäkerroksia on siis 4, tahnaa kolmessa välissä.

5. Kääräise koko komeus leivinpaperiin ja hautaa jääkaappiin vetäytymään seuraavaan päivään. 

6. Huokaise helpotuksesta ja käytä loppupäivä johonkin vähemmän pullan tuoksuisen äidin stereotypiaa vaalivaan ajanvietteeseen. Ellei muuta, ota lasi viiniä. Kuuluu joka kokin perusvarustukseen. 

7. Seuraavana päivänä, mielellään ennen vieraiden saapumista, kuorruta kakku tuorejuustolla tai sulatejuustolla.  Peitä epätasainen jälki juustoraasteella ja päästä sisälläsi lymyilevä surrealistinen Dali irti koristelemalla kättesi tuotos leikkeleitä, kurkkua,  persiljaa ja kirsikkatomaatteja hyödyntäen. 

8. Asettele kakku pöytään sen arvoiselle paikalle ja valmistaudu ottamaan vastaan kiistattomia kehuja. Muista tarvittaessa hyödyntää ikivihreitä lauseita, kuten ” siis ihan pikaseen vaan pyöräytin jotain pientä” tai ”toi nyt vaan on tollanen, varmaan maistuu ihan hirveälle”. Vaatimattomuus kaunistaa, kato. 

  

Ruokamatkalla: Red Velvet Cupcakes

Ristiäisten kahvipöydässä pitää ehdottomasti olla myös suklaata muodossa tai toisessa. Helpoin vaihtoehto olisi ollut läväyttää Fazerin sininen pöytään, tyylikkäämpi vaihtoehto oli ah niin trendikkäät kuppikakut. Ja koska yksi kummeista asuu Jenkeissä, niin mikäs sen parempi valinta kuin Red Velvet. Tämä huhujen mukaan 50-luvun Waldorf Astoria-hotellissa New Yorkissa kehitelty herkku on oma lempparini joten ihan puhtaan itsekkäistä syistä päädyin tähän makuvaihtoehtoon. Mitä sitä peittelemään, herkkupehva mikä herkkupehva.

 

 Suuntaa antava ohjeistus 😉 n. 16-20 kuppikakulle

AINEKSET

2 kananmunaa

2dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

3/4  dl perunajauhoja

1 1/2 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl soodaa

Ripaus suolaa

2dl piimää

3/4 dl öljyä

1 1/2 rkl nestemäistä punaista elintarvikeviejän

1/2 rkl valko- tai omenaviinietikkaa

TÄYTE

100 g voita

400g vaniljatuorejuustoa

1 dl tomusokeria

1 rkl sitruunamehua

1. Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat ainekset ja sekoita vaahtoon. Lisää nestemäiset ainekset. Sekoita juuri ja juuri sekaisin, ettei taikina sitkisty.
2. Kaada taikinaa  kuppikakkuvuokiin max 3/4, ellet sitten ole halukas siivoamaan koko uunia ylivaluneesta taikinasta.
3. Paista 175 asteessa 10-15min.  Varmista kypsyys tikulla. Laita hetkeksi jäähylle.
4. Vatkaa huoneenlämpöinen voi kuohkeaksi. Lisää tuorejuusto, tomusokeri ja sitruunamehu.
5. Laita kuorrutus pussiin, leikkaa kulmaan pieni reikä ja ala tursottelemaan kauniissa ympyrässä kuppikakkujen päälle. Asiaa helpottaa jos sinulla sattuu olemaan kunnon pursotin. Jos taas ei, niin epätasaisen jäljen voi peittää koristeilla kuten allekirjoittanut sydän-strösseleillä. Ei se ole niin vakavaa. 

Mitä tänään syötäisiin?

Kuinka monelle teistä on tuttua se, ettei keittiövuoron iskiessä keksi mitään uusia reseptejä, ei ainakaan sillon ku pitäis taas ottaa itseensä niskasta kiinni ja syödä terveellisesti? (jos vastasit ei, joko valehtelit tai olet joku supergourmetkotikokki JA valehtelit). Mulle iskee ainakin kaupassa joku täydellinen blackout ja omasta keittokirjasta löytyy vaan ne samat kanasalaatit ja jauhelihakastikkeet kuin viime viikollakin. Sitten, jos yrität olla innovatiivinen ja tutkailla internetin ihmeellisiä syövereitä uusia reseptejä etsiessäsi, kaatuu projekti omaan mahdottomuuteensa joko siitä syystä ettei omasta lähikaupasta (eikä varsinkaan omasta ruokakaapista) löydy puoliakaan reseptin vaatimia aineksia tai sitten ruuan valmistus olis pitänyt aloittaa viikko sitten ja sullahan on nälkä NYT! Mä haluun sellaisia terveellisiä reseptejä, joiden tekemisessä ei tarvitse olla käynyt hotelli-, ravintola- ja catering alan perustutkintoa ja jotka auttavat mua pääsemään eroon bussimatkan maratonpuheluista ystävälle aiheesta ”onks sulla mitään ajatusta mitä tänään syötäisiin?!” ja siirtyä aiheeseen ”Siis se sano mitä!?!?”. Paljon tärkeempää ja mielenterveyttä virkistävämpää. Siis juoruilu. (Ai sä et juoruile? Älä valehtele. Miehetkin juoruilee. Mä oon kuullu.) Onkohan mun hätähuutoon nyt vastattu? Mulle vinkattiin käyttäjien itsensä luomasta Makoisa.fi-sivustosta jossa siis oman elämänsä jamieoliverit (vaatteilla tai ilman, en ole vielä ihan varma) ja ruokabloggarit sulassa sovussa jakavat omia parhaita reseptejään. Juurikin niitä hyviä ja terveellisiä vaihtoehtoja. Ja nyt ei ole kyse mistään puritaanisesta tai stoalaisesta lähestymistavasta ”ilman herkkuja tulee sinun hyvä olosi ansaitseman”, vaan heti etusivulla silmille lävähtää maidottoman mansikka-raparperijäätelön,suklaa-banaanikakun ja hummuksen ohjeet. Voikohan noilla jälkiruuilla korvata päivän muita aterioita? Hmmmm…

Makoisa.fi-sivuston hakuominaisuudet on myös melko hyvät. Reseptejä voi selailla mm. aineksen, ruokavalion (myös paleo mainittu 🙂 ), valmistustavan tai ruokalajin mukaan (siis onko pääruoka, jälkiruoka, tapas, jälkiruoka, naposteluun vai jälkiruoka). Tähän on myös lisätty haku ”mistä ainesosasta et pidä?”, joka saattaa osoittautua käytännölliseksi ominaisuudeksi silloin, jos lähipiirissä sattuu oleen, sanotaan nyt vaikka, henkisesti sipulille allerginen nimeltä mainitsematon mieshenkilö. Näppärää. Itsehän en keksinyt tuohon kohtaan kuin ginin.

Eli nyt, jos jossain omien reseptilaatikoiden ja käsin nyhverrettyjen keittokirjojen kastikkeiden tahrimilla sivuilla on jotain jakamisen arvoista, niin Makoisa.fi on se foorumi, jolla saat omille kyvyillesi arvoistasi   käyttöä. Varsinkin, jos puoliso on joskus heikkona hetkenään vuosia sitten mennyt arvostelemaan kokeilujasi tai rivien välistä antanut ymmärtää, ettei nuo viherpiipertäjien jutut oo mistään kotoisin, niin profiilia ja reseptiä kehiin. Sitten voit laittaa miehelles luun kurkkuun, et kato nyt, näin moni seuraa mua. Sä et vaan Vesa tajuu! Itse ajattelin alkaa seuraamaan omaan makuun sopivien kokkailijoiden ruokaideoita. Ehkä pitää myös seuraa oman personal punisherin Kanervan reseptejä. Ellei muuten niin tietää sitten ainakin mistä se puhuu ja voi kirkkain silmin väittää, että kyllä oon kokeillu ja aijettä ku oli hyvää (vähän niinku ne lehtikaalisipsit).

Ihan triviaalina juttuna mun mieltä lämmittää kovasti tässä sivustossa vielä yksi asia: kielen käyttö. You so had me at ”Löydä ystäväisesi” ja ”iloinen rohmurähmy”! 🙂