Alicante: Päiväretkellä Torreviejasta

 Alicante,  castillo de Santa Barbara, Mirvan Menomatkat, Mölsä Pictures, city view, skyline, viewpoint, Sääntö numero yksi lapsen kanssa matkustaessasi: ole valmis muuttamaan suunnitelmiasi niinku nyt. Heti. Lennosta. Meidän piti lähteä reipashenkisesti haikkailemaan ympäri suolajärveä. Oli kuule ulkoiluhousua, lenkkaria ja kaikkee. Mut sit tuo ihmeolento taas kerran laittoi nukkumisajoillaan speksit uusiks. Ei mitään uutta. Vastahan sitä yöllä yritettiin sen kanssa keskustella sivistyneesti (kumpikin ehkä vähän korotti ääntään) että yöllä nukutaan ja päivällä puuhastellaan. Nyt se sit meni nukahtaan autoon. Se sanonta, nukkuvaa leijonaa ei kannata herättää, mä oon oppinut mistä se tulee. Päätettiin siis ajella vähän pidemmälle. Aina Alicanteen asti. 

 Alicante,  castillo de Santa Barbara, Mirvan Menomatkat, Mölsä Pictures, baby Björn, viewpoint, travelling with a babyJuhis otti puhelimeensa paikallisen Vodafonen prepaid-liittymän. Pikku hetki Googlen kanssa ja Here-appi sai Santa Barbaran linnoituksen osoitteen kitusiinsa. Nyt saa omena-ihmiset vähän nauraa partaansa, sen verran erikoinen oli reittiopastus läpi vanhan kaupungin. No, ellei muuta niin turistipojot tuli kerättyä siitäkin. Oli kuule sievää puistoo ja kapeita kujia. Mutta perille kukkulan huipulle päästiin kuitenkin. Reippaammat olis kävellyt, me mentiin autolla. Sataman puolelta pääsee myös hissillä. Että ei tekosyitä. 

 Alicante,  castillo de Santa Barbara, Mirvan Menomatkat, Mölsä Pictures, city view, skyline, viewpoint,  baby Björn, travelling with a babyPaitsi jos on korkeenpaikankammo. Oli meinaan sellaiset näkymät että kyllä kalpenee kaikki Malminkartanon jätemäet sun muut. Alicanten vanhan kaupungin talot näytti kolmivuotiaan rakentamilta Duplo-taloilta ja sataman ökyjahdit naapurin Penan Busterilta. Ja turva-aitoja oli nähtävästi tarvittu yhtä paljon ku Dingon seitsemännellä comeback-kiertueella. 

 Alicante,  castillo de Santa Barbara, Mirvan Menomatkat, Mölsä Pictures, city view, skyline, viewpoint,  Harbour, beach, yachtsPalattuamme takaisin maanpinnalle halusimme vielä hetken nauttia korkean tason elämästä ja kipsuttelimme hetken satamassa. Todellisuudessa niistä jahdeista on Busterit kaukana. Huhut kertoo, että arabisheikeillä on satamassa veneitä, joissa on ympäri vuoden henkilökuntaa vain odottamassa herran vierailua. Helikopteri voi leijua kannelle hetkellä millä hyvänsä ja kaiken pitää olla tip-top. Aikamoista. 

 Alicante,  castillo de Santa Barbara, Mirvan Menomatkat, Mölsä Pictures, travelling with a baby, lunch, bruschetta, langostinos, red wine, good foodNautittuamme pientä purtavaa rantakadun ”edukkaissa” ravitsemusliikkeissä, oli aika palata kotiin. Seuraavalle visiitille jäi vielä kaupungin katujen tarkempi mittaus sekä Alicanten reunalla sijaitsevan palmupuisto El Palmeralin tutkiminen. Ehkä se onkin järkevämpää sitten kun S on hieman vanhempi ja osaa jo kävellä. Mikäs sen kivempi kuin juoksennella tytön perässä siellä palmupuiden juurella ja arvuutella että minkäs puun taakse se on tällä kertaa piiloutunut. Saakohan lapsille sellaisia avaimenperiä jotka piippaa kun viheltää?

  

Mainokset

Vauvamatkalla: taidetta taaperoille – WeeGeen Lastenfestarit

Ennen beben syntymää olin vahvasti sitä mieltä, että lapsi syntyy meidän perheeseen, ei niin että meidän koko elämä muuttuu lapsen elämän mukaiseksi. En mä nyt niin naiivi ollut, että olisin luullut voivani elää kuten ennen, ei tuo lapsi nyt mikään käsilaukkuun rinnastettava accessori ole, mutta jotenkin halusin ajatella lapsen täydentävän meidän elämäämme ja tulevan osaksi sitä. 

Tästä syystä olenkin melkein alusta asti raahannut pikku tyyppiä mukanani jos jonkinmoisiin kissanristiäisiin veljeni yllärisynttäreistä katuruokafestareihin, messuista kauppareissuihin. Silläkin uhalla että joskus saan vauvaa ihailevien katseiden sijaan hieman paheksuvia tuhahduksia siitä kuinka pieni tuo vauva on (lue: eikös sun pitäis vielä olla sen kans vaan kotona…). Ajatuksenani on kuitenkin (oman mielenterveyden säilyttämisen ohella) ollut se, että vauva tottuis erilaisiin ääniin, hajuihin, paikkoihin. Sitten kun vauva on isompi, niin voi haaveilla siitä hyvin käyttäytyvästä suloisesta mallilapsesta, jonka kanssa voi käydä hienommassakin ravintolassa ilman, että poistuu naama häpeän punasta helottaen kun pastasoosit on heitetty pitkin seiniä. Paino sanalla haaveilla.

Älkääkä ymmärtäkö mua väärin. Nautin myös suunnattomasti siitä kun voin käyttää vauvaa täysin hyväksyttävänä tekosyynä muhia koko päivän sohvannurkassa, ilman meikkiä, pahimmissa perunaverkkareissa päivän kohokohdan ollessa kuuma suihku tai vaunulenkki pellon ympäri. Mutta ei auringonpaistettakaan osaa arvostaa, jos koskaan ei sada, vai mitä?



Kokosimme siis ryhmä rämän yhteen ja lähdimme kohti WeeGeen lastenfestareita. Mukana matkassa kaksi kaunista kummityttöäni sekä side kickinä heidän vanhempansa ja oma äitini. Ohjelmassa oli niin paljon kaikkea houkuttelevaa, että mitä enemmän silmäpareja ja juoksevia jalkoja, sen parempi näiden taaperoiden kanssa. Onneksi tuo oma tapaus oli vielä sidottu rintareppuun. 



WeeGeellä olikin aika hulina. Jo aulan täytti valojen ja musiikin kaunis sekamelska sekä lasten ilon kiljahdukset ja esiintyjien värikkäät hahmot. Ohjelmaa oli paljon ja monipuolisesti ja itseäni lämmitti se, kuinka festareille oli hyvin otettu huomioon eri-ikäiset pikkuihmiset. Omalle tuhisijallekin löytyi se ehdoton hittituote: valot 😃 helppo tapaus. Museossa kun niitä piisaa. Oma suosikkini oli ehdottomasti Wanna be ballerinas sekä Helinän Bollywood paja, jossa alle 2-vuotias kummityttöni osoitti mitä ”puoli lasta kummikseen”-sanonta parhaimmillaan tarkoittaa. Siellä se murunen tanssi vuosia isompien tyttöjen kanssa intialaisittain kulkuset kädessä ja kädet pään päällä heiluen kummitädin katsoessa tippa linssissä vierestä. Seuraava synttärilahja on todellakin tanssitunnit. Siellä se rytmi oli veressä ja näin jo ton ilopillerin tanssikoulun kevätjuhlan tähtenä ❤️

Jotenkin parhaimman muiston reissusta jätti kuitenkin aivan viimeisin bondaushetkemme tyttöjen kanssa. Halusin näyttää heille lempiteokseni EMMAn kokoelmanäyttelyn Kosketuksen puolella. Tämä Pekka Jylhän teos Luola saaren rannalla on joka tytön unelma: iso kukkarollinen tursuavan täynnä jalokiviä ja blingiä. Tämä teos oli hitti myös kultivoituneiden alle 2-vuotiaiden keskuudessa. Mitäs me harakat.



Arjen luksusta: Samppanjaa ja vauvakutsuja

Image

Vielä muutama vuosi sitten samppanja oli ehkä kylmän eliitin hifistely-juttu johon tavallinen tallaaja ei rahojansa tuhlannut. Samppaanjaa juova oli itseään korostava hienostelija, naisten lehtien sivuilla seikkaileva julkkis. Ravintola-ajoilta muistan tarinan klubi-takkisesta ”herrasmiehestä” joka samppanjaa tilattuaan olisi ehdottomasti halunnut samppanjavispilän ja pyysi myös tarjoilijaa siirtämään rahvaan pois haluamastaan ikkunapöydästä. Onneksi tästä ollaan jo nyt valovuoden päässä.

Image

Itse löysin samppanjan aikoinaan turvallisen Cava-tien päästä siinä vaiheessa, kun ”less is more”-asenne rantautui osaksi omia illanviettoja. Kuplajuoman hippa-indeksi on jo muutaman vuoden ollut kovassa kurssissa ystäväpiirissäni ja kun kutsu Korjaamon Samppanjamarkkinoille tuli , hävisi sana EI täysin omasta sanavarastosta ja olin jo puolessa välissä matkaa.

Perjantaina alkuillasta Korjaamolla oli jo hyvä kuhina, sekalainen seurakunta hypähteli kuplista kepein askelin näytteilleasettajan luota toiselle ja ojenteli ihka omiksi saamiaan Lehmannin lasejaan maistellakseen VIELÄ sitä yhtä samppanjaa. Aloitimme tutusta Keltaisesta Leskestä Veuve Cliqcuotista, siirtyen Taittingerin kautta Nicolas Feuillatteen ja päätyen Laurent Perrieriin ja itse Madonnan häissä tarjottuun rose samppanjaan. Gran Cru, Prestige Cuvee, Brut… Termit lentelivät vasemmalta ja oikealta. Onneks niistä ei tarvinnut ymmärtää mitään, tärkeintä oli vain nauttia. Kukaan ei kysynyt että löydätkö tästä nyt sen ja sen tuoksun, niinkuin aikoinaan WSET-viinikurssilla. (Kyllä juurikin siellä missä muut löysivät niistä pirun viineistä kaiken maailman litsiluumuja ja länsirinteellä kasvaneita kevätpörriäisiä, kun itse kroonisena nuhanenänä tunnistin lähinnä puna- ja valkoviinin). “May all your joys be pure joys, and all your pain champagne.”

Image

Image

Samppanjamarkkinoilla on maksutapana käytössä vanhalta Lintsiltä kopioitu lipuke-systeemi: samppanjat on hinnoiteltu lipukkeiden määrän mukaan. Voin kertoa, että kolmella lipukkeella sai jo sellaisia samppanjoita, joita ei ihan sokkona viitsisi Alkosta käydä valitsemassa. Muutama uusi lemppari löytyi. Kunhan vaan muistaisi vielä viikon päästä mikä se oli…  Ja siis niillä lipukkeilla sai myös syömistä gourmet-hodareista ostereihin. Ei tarvinnut mennä mäkkärin kautta kotiin.

Image

Jos perjantai meni juodessa (siis ihan vaan maistellessa) niin sunnuntai meni syödessä (sama, ihan muutaman maistoin). Vastapainona aikuisten juhlille oli ihan vain vaan parilla, öö, kuukaudella myöhästyneet vauvakutsut. Maha-asukki oli niin innokas maailmaan saapuja, ettei juhlia ehditty pitämään ennen tyypin putkahdusta maailmaan. Päätettiin sitten odottaa sen verran että kirppukin pääsi mukaan juhlimaan äidin kanssa. Tällaiset juhlathan on mitä mainioin tekosyy herkkulistan lähtöön lapasesta. Kun kaikki tuovat ”jotain pientä”, on normaalin perheen ruokapöydän maksimikantokyky äärirajoillaan. Kuten myös juhlijoiden. Mikä ihme siinä on, että kaikkea täytyy aina maistaa niin paljon?!?!

Image

ImageImage

ImageImage

Itse leivoin pätkis-kakun, joka oli superiisi ja josta riitti myös kaikkien naisten miehille tuliaisiks. Nyt se kakunpala odottaa tuolla meidän jääkaapissa ja kuulen ihan selvästi, että se huutaa siellä. Jos ihan vaan pikkasen maistaisin. Ei enää ole paha olo. Vielä.

Onneks ens viikko on ihan kulman takana. Pääsee takas ruotuun. Eihän tossa ole ku pääsiäinen tulossa. Pääsiäinen tarkoittaa yhtä ku mökki. Mökki tarkoittaa yhtä ku Fat Camp. Apua!