Vauvamatkalla: Ullan nimi on Ulla, nimi toinen vain on mulla…

 

 ”Ei näistä ristiäisistä tarvii mitään stressiä ottaa” sanoin. ”Mehän ollaan ihan omassa porukassa vaan”. ”Pikku juhlat täällä kotosalla”. Aika railakkaasti taisin yrittää itseäni huijata. Pitihän sitä siivota. Ja leipoa. Ja ostaa mekko. Ja askarrella koristeita. Ja…

 

 Onneksi on äiti, joka puunasi kämpän edustuskuntoon, anoppi joka auttoi tarjoiluissa ja oli silittänyt valmiiksi kastemekon, ystävä joka sitoi niin kauniit kukkakimput että niitä olisi äitini mielestä voinut käyttää häissä, toinen ystävä joka leipoi mielettömän hienon kakun ja ihanat vieraat jotka toivat itsensä paikalle ja kehuivat sitä voileipäkakkuakin, josta olin hieman epävarma. 

 

 Miks ihmeessä sitä pitääkin aina antaa suunnitelmien lähteä lapasesta? Kaikille muille olis varmaan ollu ihan ok, jos olis ollu vaan kakkua ja kahvia, mutta ei mulle, ei. Halusin ehdottomasti voileipäkakun. Itseasiassa olin himoinnut sitä jo pitkään, mistä lie tämmöinen outo mieliteko tullut. No, pitihän se sitten tehdä. Onneks oli helppo. (resepti löytyy täältä, jos jollain iskee mieliteko). No, riittikö se? No, ei riittänyt ei. Kyllähän sitä nyt pikku cupcaket pitää leipasta (leipasta ei taida olla oikea sana). Päätin tehdä Red velvet-kuppikakkuja, koska pitäähän pöydässä olla myös suklaata. Niistäkin tuli ihan herkullisia (resepti löytyy täältä), mutta olis varmaan pärjätty myös hieman pienemmällä määrällä. Tai siis olishan se voinut olla, että meille olis just sillon hyökännyt pataljoonallinen shokkitilassa olevia diabeetikkoja, jotka olisin sankarillisesti pelastanut leipomuksillani. No, näin ei (onneksi) käynyt, joten pakkanen tursuaa herkkuja yllätysvieraita varten. Vink vink 😉

Mutta vielä tuosta juhlien järjestämisestä. Luin Hesarin artikkelin hankalista ihmisistä ja tein testinkin. Testi perustuu psykologi Vesa Nevalaisen ja Satu Kasken kirjaan Ikävät ihmiset – kuinka selviytyä hankalien tyyppien kanssa (Kirjapaja). Minut tuntevia ei varmaan yllätä, että olen testinkin mukaan perfektionisti. Nipo nipo ja my way or no way. Suunnittelu on minulle melkeinpä puolet itse juhlista, mutta nyt ristiäisissä huomasin, etten melkeinpä ehtinyt nauttimaan itse juhlista kun häsäsin ihan liikaa kaikkea epäolennaista ja kuvittelin että mun pitäis olla vähintään viidessä paikassa yhtä aikaa. Mitä tää tulee tarkoittaan elokuun häiden järjestelyiden osalta? Osaanko mä nauttia niistä bileistä, päästää irti ja elää vaan hetkessä? Toisaalta, mä kun vakaasti uskon että kaikelle on tarkoituksensa, niin ehkä tää pieni ihminen, joka tätäkin kirjoittaessa tuhisee tuossa sylissä, opettaa mulle sitä kuuluisaa hetkessä elämistä ja siitä nauttimista. Meni sit exceleiden mukaan tai ei. 

No, nyt on nämä juhlat juhlittu. Tytöllä on kauneimmista kaunein nimi ja kauhea kasa lahjoja. Oletettavasti nimen saaminen on melko rankkaa: vastaristitty Sienna Anette nukahti isän syliin ja meni ekaa kertaa yksinään nukkumaan omaan sänkyynsä. Tämähän olis ollut erinomainen tilaisuus viettää hieman vauva-vapaata aikaa. Niinku aikuisten kesken. Mutta… Taisi vain se juhlien järjestäminenkin olla sen verran rankkaa, että ihan mielelläni hipsin yläkertaan tuhisevan pikkuneidin viereen nukkumaan. Pienet on ne suuret ilot, joiden avulla näkee auringon jopa räntäsateessa. 

  

Mainokset

Ruokamatkalla: Red Velvet Cupcakes

Ristiäisten kahvipöydässä pitää ehdottomasti olla myös suklaata muodossa tai toisessa. Helpoin vaihtoehto olisi ollut läväyttää Fazerin sininen pöytään, tyylikkäämpi vaihtoehto oli ah niin trendikkäät kuppikakut. Ja koska yksi kummeista asuu Jenkeissä, niin mikäs sen parempi valinta kuin Red Velvet. Tämä huhujen mukaan 50-luvun Waldorf Astoria-hotellissa New Yorkissa kehitelty herkku on oma lempparini joten ihan puhtaan itsekkäistä syistä päädyin tähän makuvaihtoehtoon. Mitä sitä peittelemään, herkkupehva mikä herkkupehva.

 

 Suuntaa antava ohjeistus 😉 n. 16-20 kuppikakulle

AINEKSET

2 kananmunaa

2dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

3/4  dl perunajauhoja

1 1/2 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl soodaa

Ripaus suolaa

2dl piimää

3/4 dl öljyä

1 1/2 rkl nestemäistä punaista elintarvikeviejän

1/2 rkl valko- tai omenaviinietikkaa


TÄYTE

100 g voita

400g vaniljatuorejuustoa

1 dl tomusokeria

1 rkl sitruunamehua

  1. Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat ainekset ja sekoita vaahtoon. Lisää nestemäiset ainekset. Sekoita juuri ja juuri sekaisin, ettei taikina sitkisty.
  2. Kaada taikinaa  kuppikakkuvuokiin max 3/4, ellet sitten ole halukas siivoamaan koko uunia ylivaluneesta taikinasta.
  3. Paista 175 asteessa 10-15min.  Varmista kypsyys tikulla. Laita hetkeksi jäähylle.
  4. Vatkaa huoneenlämpöinen voi kuohkeaksi. Lisää tuorejuusto, tomusokeri ja sitruunamehu.
  5. Laita kuorrutus pussiin, leikkaa kulmaan pieni reikä ja ala tursottelemaan kauniissa ympyrässä kuppikakkujen päälle. Asiaa helpottaa jos sinulla sattuu olemaan kunnon pursotin. Jos taas ei, niin epätasaisen jäljen voi peittää koristeilla kuten allekirjoittanut sydän-strösseleillä. Ei se ole niin vakavaa.