Alicante: Päiväretkellä Torreviejasta

 Alicante,  castillo de Santa Barbara, Mirvan Menomatkat, Mölsä Pictures, city view, skyline, viewpoint, Sääntö numero yksi lapsen kanssa matkustaessasi: ole valmis muuttamaan suunnitelmiasi niinku nyt. Heti. Lennosta. Meidän piti lähteä reipashenkisesti haikkailemaan ympäri suolajärveä. Oli kuule ulkoiluhousua, lenkkaria ja kaikkee. Mut sit tuo ihmeolento taas kerran laittoi nukkumisajoillaan speksit uusiks. Ei mitään uutta. Vastahan sitä yöllä yritettiin sen kanssa keskustella sivistyneesti (kumpikin ehkä vähän korotti ääntään) että yöllä nukutaan ja päivällä puuhastellaan. Nyt se sit meni nukahtaan autoon. Se sanonta, nukkuvaa leijonaa ei kannata herättää, mä oon oppinut mistä se tulee. Päätettiin siis ajella vähän pidemmälle. Aina Alicanteen asti. 

 Alicante,  castillo de Santa Barbara, Mirvan Menomatkat, Mölsä Pictures, baby Björn, viewpoint, travelling with a babyJuhis otti puhelimeensa paikallisen Vodafonen prepaid-liittymän. Pikku hetki Googlen kanssa ja Here-appi sai Santa Barbaran linnoituksen osoitteen kitusiinsa. Nyt saa omena-ihmiset vähän nauraa partaansa, sen verran erikoinen oli reittiopastus läpi vanhan kaupungin. No, ellei muuta niin turistipojot tuli kerättyä siitäkin. Oli kuule sievää puistoo ja kapeita kujia. Mutta perille kukkulan huipulle päästiin kuitenkin. Reippaammat olis kävellyt, me mentiin autolla. Sataman puolelta pääsee myös hissillä. Että ei tekosyitä. 

 Alicante,  castillo de Santa Barbara, Mirvan Menomatkat, Mölsä Pictures, city view, skyline, viewpoint,  baby Björn, travelling with a babyPaitsi jos on korkeenpaikankammo. Oli meinaan sellaiset näkymät että kyllä kalpenee kaikki Malminkartanon jätemäet sun muut. Alicanten vanhan kaupungin talot näytti kolmivuotiaan rakentamilta Duplo-taloilta ja sataman ökyjahdit naapurin Penan Busterilta. Ja turva-aitoja oli nähtävästi tarvittu yhtä paljon ku Dingon seitsemännellä comeback-kiertueella. 

 Alicante,  castillo de Santa Barbara, Mirvan Menomatkat, Mölsä Pictures, city view, skyline, viewpoint,  Harbour, beach, yachtsPalattuamme takaisin maanpinnalle halusimme vielä hetken nauttia korkean tason elämästä ja kipsuttelimme hetken satamassa. Todellisuudessa niistä jahdeista on Busterit kaukana. Huhut kertoo, että arabisheikeillä on satamassa veneitä, joissa on ympäri vuoden henkilökuntaa vain odottamassa herran vierailua. Helikopteri voi leijua kannelle hetkellä millä hyvänsä ja kaiken pitää olla tip-top. Aikamoista. 

 Alicante,  castillo de Santa Barbara, Mirvan Menomatkat, Mölsä Pictures, travelling with a baby, lunch, bruschetta, langostinos, red wine, good foodNautittuamme pientä purtavaa rantakadun ”edukkaissa” ravitsemusliikkeissä, oli aika palata kotiin. Seuraavalle visiitille jäi vielä kaupungin katujen tarkempi mittaus sekä Alicanten reunalla sijaitsevan palmupuisto El Palmeralin tutkiminen. Ehkä se onkin järkevämpää sitten kun S on hieman vanhempi ja osaa jo kävellä. Mikäs sen kivempi kuin juoksennella tytön perässä siellä palmupuiden juurella ja arvuutella että minkäs puun taakse se on tällä kertaa piiloutunut. Saakohan lapsille sellaisia avaimenperiä jotka piippaa kun viheltää?

  

Mainokset

Vauvamatkalla Torrevieja edition: Fortunan lämminvesialtaat

 Näin marraskuussa on ulkouima-altaan vesi liian kylmää pikkulapselle. (Se sama 18 asteinen vesi on aivan liian kylmää myös äidille. Aina. Myös heinäkuussa.) Jos S osaisi puhua niin se varmaan olis sitä mieltä ettei haittaa ja huulet sinisinä painais altaassa menemään. S kun on vesimies eikä oo hetkeäkään ollut epäilystä siitä mikä sen elementti on. 

 Lapsuuden reissuista muistin että jossain tässä Torreviejan lähistöllä on Fortunan kylä, jossa on kuumien lähteiden lämmittämiä uima-altaita. Google oli jälleen ystäväni ja ahkeran surffailun tuloksena löysimme sivut joiden kuvista päätellen paikalla olisi pari kuumavesiallasta. Tämä Balneario Leana taitaa luottaa kuvien informatiiviseen voimaan tai sitten kyseiset sivut väsännyt mainostoimisto on päättänyt pärjätä ilman AD:a ja myy asiakkailleen ”vähemmän on enemmän”-ideologiaa. 
Osoite sieltä sentään löytyi. Napu napu karttapalveluun ja mummin Skodasta talla pohjaan. Näin omenauskovaisena täytyy hieman häpeillen myöntää, että olemme tällä matkalla hieman hairahtuneet. Uskoamme on koetellut Nokian Here-palvelu. Toimii näppärästi offline-tilassa ja neuvoo eksyneen lampaan takaisin kotiin. Voin suositella sen lataamista, jos ette kerro kenellekään. 

Leana löytyy Fortunan pittoreskin (ihana sana, en oo ihan varma käytänkö oikeassa yhteydessä, mutta aivan se ja sama) pikkukaupungin jälkeen, noin 73 kilometrin päässä Torreviejasta. Oletettavasti alue on eläkeläisten kuntoutusparatiisi, sen verran monta papparaista mammoineen tuli vastaan sauvojen kanssa huitoen tai aidan vieressä venytellen (näiden viereen voisit mennä rehvasteleen omalla notkeudellasi, saattaisi leveä haara-asento näyttää melkein spagaatilta. Tai sitten ne on jotain teräsmummoja ja nolaisit itsesi totaalisesti). Alueella näytti olevan paljon eri hoitoja tarjoavia Spahotelleja, ravintoloita, kahviloita ja camping alue. Että sinne sitten vaan muiden karavaanareitten kanssa lillumaan. Ne on kaikkien kavereita. 

Span kassaluukulla töröttänyt mamma ei ollut kaikkien kaveri. Ainakaan jos et puhunut lainkaan Espanjaa. Tai ei sittenkään. Tarpeeksi sinnikkäästi kun hymyilit niin pääsit kuitenkin sisään. Suloinen vauva kainalossa olisi jonkun rouvashenkilön sydämen saattanut sulattaa, mutta tämä tapaus oli melko jäätävä. Sisäänpääsymaksu oli (ainakin tällä kertaa) 10e/räpyläpari. (Myös ei-uimarin piti maksaa, mutta lohdutukseksi voin kertoa että kahvilassa oli free wifi. Mutta huonot kahvikupit. Sotkivat paidan kuulemma. Juojassa ei ollut vikaa.) Lisäksi piti investoida uimalakkeihin (a´3e) sillä ilman niitä ei altaaseen ole asiaa. Paitsi jos olet kalju.Hieman harmittaa etten tiennyt tätä etukäteen. Olisin varmasti hankkinut jotkut todella hienot suihkumyssyt. Jotkut kirkkaanvihreät sammakkohatut tai sellaiset kukalliset. Olis tullut paljon hauskempia kuvia.

 Altailla on paljon muitakin sääntöjä, mutta nähtävästi vain tuo uimalakkisääntö on sellainen, jota kukaan noudattaa. Suosittelen tosin noudattamaan sandaalien käyttö-säätöä sillä alueella on jonkin verran lintuja. Ja jos on lintuja niin sitten on myös, tiedätte kyllä mitä. Säännöissä kielletään myös omat juomat ja ruuat, mutta melko avoimesti nuo saksalaishenkiset kylpylävieraat kaatelivat omasta termarista kahvia ja söivät omia voileipiää. Eli olemalla tarpeeksi härski saattaa päästä pälkähästä.

 Altaita alueella oli kaksi.  Toisessa oli aivan mieletön näköala  vuorelle, mutta miinuksena vain 28 asteinen vesi. Onneksi toisessa veden lämpötila oli juuri sopiva (36C) niin minä, eikun vauva, tarkeni uiskennella. S nautiskeli isosta kylpyammeestaan ihan kympillä. Me koitettiin ensimmäistä kertaa myös uutta lisävarustetta vauvalle eli tuota Swimtraineria ja se oli kyllä ihan hitti. Tyyppi tajus heti alkaa potkimaankin. Enää puuttuu se, että se pääsis eteenpäinkin ihan sinne allasbaariin asti ja osais puhua sen verran että tilais pari mojitoa, yhden virgin-version. 

  Matkamme Fortunaan toteutti myös jonkinlaista sosiaalista hyvän kierrättämistä.  Kun tuon pikku lirkuttelijan kanssa lillui siellä altaassa niin ympärillä kävi kauhea kuhina mammaraisten ja papparaisten tullessa jutteleen.  Juuri mitään en ymmärtänyt, mutta hymyistä päätellen ihan hyviä juttuja niillä vauvan kanssa oli. Tutkimusten mukaan ikäihmisille (huom. korrekti ilmaus. Harvinaista) tekee hyvää viettää aikaa lasten kanssa. Päivän hyvä työ tehty. Juhiksen mielestä olisivat itseasiassa saaneet maksaa meille siitä että tultiin.

Kotimatkan kiertotiestä vastasi Murcian Ikea. Koska vuodesohvan kuljettaminen käsimatkatavaroissa olis kuulemma hieman haastavaa niin sitten edes ne lihapullat. Tai hodarit ja pehmis. Ps. Miehet halus tänne. Espanjassa kaikki on toisin. 

  

Vauvamatkalla Torrevieja edition: Apua lapseni on addikti!

644A0081Tämä loma on tuonut esiin tuossa 9 kuisessa kääpiössä yhden erittäin tuhoisan piirteen. Lompakolle nimittäin. Hän on osoittautunut hiekkaranta-addiktiksi. Itse enemmänkin uima-altaiden ystävänä, syytän tästä geneettisestä erheestä täysin lapsen isää. Pakko kuitenkin myöntää että rakkaus lajiin sekä lievä tanoreksia (no, okei ei lainkaan lievä) tulee kyllä minun puoleltani.

IMG_3104Olen kuullut että tämän addiktion hoitoon ristiriitaisesti toimii vain ja ainoastaan säännöllinen altistus auringolle ja hiekkarannoille. Tästä juontaa se pohdinta lompakon sisällön tuhoutumisesta. Jos sitä pitää, vaikkakin kuinka vastahakoisesti ja ihan vaan lapsen etua ajatellen alkaa (älä siellä viisastele että miten niin alkaa) muutaman kerran vuodessa reissaamaan ympäri maailman rantalomakohteita, niin ei sille sitten mitään voi. Kyllähän sitä äitinä pitää olla valmis uhrautumaan.

644A0055Lompakosta puheen ollen. Kuka tän kaiken sit kustantaa? Meillähän on kyllä hyvä vakuutus. Menisköhän tällainen hieman erikoisempi sairaus siellä läpi? Tai sit Kela! Joo hei, maksaahan ne psoriasispotilaillekin lomamatkoja (okei okei. Huono, huono vitsi). Jaa-a. Ehkäpä tää taitaa sittenkin vaatia sen halpojen kotiruokien listan päivittämistä ja omaehtoisen porttikiellon antamista muutamaan lastenvaateliikkeeseen. Ja lottoamista.

Tähän mennessä rantaelämää ajatellen paras hankinta on ollut tuo UV-uimapuku (Ebayn ihmeellisestä maailmasta, mistäs muualta) johon kuuluva ehkä hieman muukalaislegioonalaisen hattua muistuttava lätsäviritys ei ole tytön lemppari, mutta silti oikeinkin toimiva härpäke. Aurinkorasvalla ei tarvitse läträtä kuin kasvot ja jalat. Säästää melkolailla kaikkien osapuolien hermoja. Jostain kumman syystä tuon tahmaisen aurinkorasvan levitys ei ole se hauskin osa rantapäivästä.

IMG_5362Kaikki tämä on sen arvoista, että näkee tyttärensä ihastuksesta tirskuvana työntävän sormensa hiekkaan (ja hiekkaiset sormet suuhunsa) ja hiekkakakku toisensa jälkeen tuhoavan äidin vaivalla rakentamat hiekkalinnat. Ja sitten illalla nukahtavan melkein jo ennen kuin hänet edes laskee sänkyyn. Mutta tämähän on siis vain sivutuote. Mutta melko mahtava sellainen.

644A0038-3-EditP.s. Täällä Torreviejassa on kaksi rantaa osoittautunut meille niiksi lemppareiksi. Toinen on Zenian ranta joka saa bonuspisteen rantabaarin ilmaisesta wifistä. Toinen on Campoamorin ranta eli Playa de la Glea, jossa on kiva pikku terassi josta saa vähän hiukopalaa. Ja olutta. Joka paikasta saa olutta. Molemmat on siistejä rantoja, joissa muutamaa hämmentävää yläosatonta keski-ikäistä vapautuksen kokenutta daamia lukuunottamatta on melko rauhallista näin marraskuisina päivinä. Kesällä taitaa olla melko lailla eri meno.

Ensimmäiselle rantaturneelle pakkasimme auton täyteen tuikitarpeellista tavaraa. Raahasimme kamelien tavoin rannalle tuolia ja UV-telttaa vain huomataksemme istuvamme koko ajan joko hiekalla tai ehkä jopa hetken pyyhkeen päällä. UV-teltta toimi ainoastaan tavaroiden säilytyksessä, sillä eihän tuo ikiliikkujamme siellä viihtynyt. Nyt muutaman keikan jälkeen on roudaaminen jätetty minimiin. Mukana kulkee perus vaippakassin lisäksi vain alusta, pyyhkeet ja hiekkalelut. Ja tietenkin pieni kylmälaukku. Ihan vain virvokkeita varten. Jos sieltä rantabaarista ei sitten kuitenkaan saisi juotavaa.

IMG_5360

Torrevieja: No johan nyt on markkinat!

 Sen 30 vuoden aikana, jona olemme perheen kanssa käyneet Espanjassa ja Torreviejassa (siis apua, kuinka vanha mä taas olinkaan?!), olemme aina käyneet ahkerasti markkinoilla. Jotenkin perverssisti rakastan sitä hälinää ja tavaran paljoutta ja mukamas hyvien diilien mahdollisuutta. Siis ihan krääsäähän siellä on toripöydät notkollaan, mutta jotenkin  tulee aina oudon hyvä mieli kun katsoo miten turistimammat repii toistensa käsistä euron maksavia lumppuja ja  valitsevat hämmentäviä alusvaatteita miestensä ”mieliksi”. Sitä jotenkin tuntee olevansa ihan tapahtumien ytimessä. Mutta sillain hyvällä tavalla ulkopuolisena. Että ”onneks mun ei tarvii tollaseen kulutushysteriaan lähtee mukaan” (ja samaan aikaan piilottelee omalta mieheltään TAAS uutta käsilaukkua. Mutta kun se maksoi vaan viis euroo!).

 Joka tapauksessa markkinat on ihan must. Moneen kertaan. Pääsee vähän oikomaan makoilusta ja laiskottelusta jäykistyneitä jäseniä (Liikunnaksi sitä ei ehkä voi kutsua. Kilsan kävelyyn kun saa hukkumaan 40 minuuttia vaikka ei edes ostaisi mitään.) Ja parasta on, että markkinat on jossain joka päivä! Siis ihan joka päivä voi päästä penkomaan niitä samoja tavaroita. Ja joka päivä ostamaan niitä samoja ihmemoppeja, jotka edellisenä päivänä myytiin loppuun etkä ehinyt ostamaan kuin ne viimeiset kaksi. Huh, mikä helpotus. 

Kannattaa udella naapureilta ja kylän miehiltä oman alueen parhaat markkinat. Itse olen laittanut kalenteriini viikonloput täyteen: perjantaina Torrevieja ja Pilar de Horadada, lauantaina Orihuela Costa (lähellä Zenia Boulevard ostoskeskusta) ja sunnuntaina kaikkien markkinoiden äiti: Guardamar. Sunnuntaina on kuulemma myös Lauran markkinat Ciudad Quesadassa (Tosin tuo paikallisoppaani ei nyt olekaan ihan varma olisko ne sittenkin Montesinoksessa. Vai jossain siinä välissä. Että silleen. Kannattaa ehkä kysyä vielä joltain ennenkuin noilla ohjeilla lähtee ostoksille.) 

 Jonkun hassun mielestä kannattaisi ehkä miettiä, miksi mä siellä markkinoilla haluan aina ravata. Yleensä on kuuma ja saman ajan voisi viettää vaikka rannalla. Tai baarissa. Tai rannalla baarissa. Vaatteita en ole sieltä enää pitkään aikaan löytänyt. Muutama (kymmenen) vuosi sitten sieltä löytyi kivoja kesätoppeja, mutta tällä hetkellä kohderyhmä näyttää olevan lähinnä keski-ikäiset naiset. (Nyt näsäviisaat suut suppuun! NIIN vanha en vielä oo!) Lapsuudesta muistan aina myös tuliaisiksi tuodut jättimäiset säkit karkkia, mutta nykyään ne maksavat 10 euroa kilolta! Mammuttimarkkinat ja hintarallit on pilanneet tän jutun ihan täysin. Lastenvaatteet on aika kalliita verrattuna kauppoihin ja monet on malliltaan tolle meidän hoikkeliinille ihan liian lyhyitä ja leveitä. Ennen saatoin myös hiplata kenkiä, kunnes tajusin niin monet kengät Suomen sateissa ja pakkasissa pilanneena, ettei ne ihan oikeasti kestä. Että onks tässä nyt sit mitään järkeä?

   Luultavasti ei. Varsinkin, jos sitä kysytään noilta miehiltä. Mutta ei kysytä. Ja kummasti sieltä aina silti tarttuu jotain mukaan. Nimittäin ruokaa. Toisin kuin Suomessa, täällä markkinoilla saa tuoreita kasviksia ja hedelmiä edullisesti. Vuosikausia meidän perheen ja ystävien kesken hittituotteeksi on päätynyt valmiiksi grillattu kana. Sen kylkeen suosittelen ostamaan oliiveja ja valkosipulinkynsiä. Kannattaa ottaa kaikkea tuplamäärä, koska joku turjake kuitenkin avaa paketit jo autossa ja ”ihan vaan vähän maistelee”.

 Loppuun  vielä Irmeli-äidin turvallisuuskurssin lyhyt oppimäärä: Jätä passi ja muut  tärkeät paperit majapaikkaan ja pidä huolta rahoista sekä puhelimestasi. Huolen pitäminen ei tarkoita sitä, että pidät puhelimen näkyvillä baarin pöydällä tai laukun tuolin selkänojalla. Jos joku kiltti setä haluaa ihan vaan nähdä olisiko sinulla rahaa lompakossasi, jos sittenkin haluaisit ostaa aurinkolasit, jotka ihan varmasti ovat aidot Raybunit, niin ei ole epäkohteliasta kieltäytyä. 

  

 Vauvamatkalla: Matkustan ympäri maailmaa, laukussa… 

 Kun päättää lähteä 8,5 kuukautta vanhan tyttösen kanssa ensimmäistä kertaa ulkomaille, niin mitä siellä laukussa oikein pitääkään olla? Ei ehkä riitä ihan leipä ja piimä.

Tämä ensimmäinen reissu tehtiin nyt hieman helpomman kautta, sillä lähdimme mummilaan. Jotta nyt ei ihan liian helpoksi kuitenkaan menisi, niin mummila sijaitsee pikku pikku matkan päässä, Torreviejassa Espanjassa. (Positiivista on se, ettei tätä matkaa pääse VR pilaamaan.) On se kuitenkin sata kertaa iisimpää mennä sinne valmiiseen kotiin, jossa on kunnon keittiö. Ja tietenkin oma kokki. Ja lastenhoitaja. Käytännössä siis All Inclusive. Otetaan lisää vaikeuskerrointa sitten kun tiedetään miten tuo tyyyppi toimii eri aikavyöhykkeillä.

Tärkein pakattava asia oli passi. Nykyäänhän noilla miniatyyri ihmisillä pitää olla oma passi johon pitää tietenkin ottaa passikuva. Sepä vasta olikin hupaisaa touhua. Ei riittänyt se, että oli tupeerannut oman tukkansa ja laittanut lilaa luomeen jotta edes sen kerran näyttäisi itse omassa passikuvassaan joltain muulta kuin terroristilta (ei muuten auttanut) vaan nyt piti tuosta lötköpötköstäkin saada kuva, jossa se ei hymyile. Tai itke. No se onnistui. (En ole kyllä ihan varma miten. Se kuvaaja oli ottanut kuvat molemmista ehkä nanosekunnissa ja ennen kuin olit edes tajunnut niin jotenkin mystisesti suustasi oli jo päässyt ”joo, ihan ok” ja kuvatiedosto oli jo poliisilla. Ei auttanut itku markkinoilla. Tai valokuvaamossa.) Mutta terroristilta se vauvakin omassa kuvassaan näyttää. Jos tuolla kuvalla päästävät joskus Jenkkeihin, niin on ihme.      
 Lentomatkaa varten pakkasin mukaan imetystyynyn ja oikein urakalla taputtelin itseäni tästä oivalluksesta selkään. Olihan se aavistuksen mukavampaa nukuttaa tuota yli 72 senttistä tulevaa koripalloilijaa sylissä kun sai ne koivet kerättyä johonkin sen tyynyn uumeniin. Ensi kerralla kyllä mennään silti istumaan niin päin, että tyttö potkii isäänsä eikä jotain tuntematonta kanssamatkustajaa, joka jo muutenkin kiroaa tuuriansa kun kaikista mahdollisista vierustovereista arpa valitsi ensimmäistä kertaa lentävän sylivauvan. 

Universumin mielestä tuo naapuripenkin heppu taisi sitten kuitenkin olla ihan hyvä jätkä, koska S vaan sliipitti menemään oikeastaan koko matkan. Lähdössä se yritti vähän reklamoida, mutta maitopullo suussa vaimensi tehokkaasti suurimmat äänet ja se huomas aika nopee, että kaikkein helpoin on vaan nukkua. Voi kun ne muutama muukin lapsi lennolla olis tajunnut saman kupletin juonen, mutta ei. Oletettavasti universumilla taas on jotain mua vastaan, kun sain taakseni sen klassisen ”potkin penkkiä eikä äitini tajua kuinka ärsyttävää se on”-lapsen. Tuon 4,5 tunnin aikana tein hiljaisen lupauksen kaikille tuleville  edessäni istuville matkustajille vannoessani, ettei meidän muksu ole koskaan se ärsyttävä penkin potkija. Not on my watch.

 
Pappa tuli noutamaan meidät yön selässä matkaajat ja ennalta-arvattavan ”mistä päästään takas autolle”-episodin jälkeen tungettiin kaikki kassit autoon. Myös se pakkausteipillä korjattu. Sillä eihän sitä kannata kotona katsoa onko matkalaukkusi selvinnyt edellisestä ylibuukatusta matkastaan hengissä. Ei kun kannattaa luottaa siihen, että matkavakuutus korvaa pitkin poikin lentokenttää levinneet vaatteet ja vauvanruuat, sillä eihän olis yhtään noloa kun matkalaukkuhihnalla pyörisi parit tutun näköiset alushousut. Ei, ei todellakaan kannata. 

Uskalsin purkaa laukut vasta seuraavana päivänä. Syynä tähän oli se, että vastoin kaikkea mitä olen aiemmilla matkoillani oppinut, en tehnyt exceliä pakattavista tavaroista. Voitteko kuvitella!?!? Itseänikin tämä epäjärjestelmällisyys ja jopa täydellisestä piittaamattomuudesta kielivä holtittomuus järkytti. Mitä tämä äitiys on mulle tehnyt? Että ihan muina naisina olen pakannut vaan mutu-tuntumalla ja ”onneksi on (miehen) luottokortti”-asenteella. Huh huh mitä meininkiä.

 Onneksi kassiin oli pakkautunut (ei välttämättä ihan selkeää mielikuvaa tästä operaatiosta) ne tärkeimmät eli vauvan tavarat. Maitohappobakteerilliset D-vitamiinitipat (paikallisilla on vuodessa noin 330 syytä olla käyttämättä D-vitamiinia. En tiedä kuinka monta syytä olla pohtimatta vatsan toimintaa), vauvan puuro (tämän olisi voinut jättää myös ostamatta, koska kaupassakäynti osoitti, että myös espanjalaiset lapset syövät puuroa. Kuten myös nallen muotoista juustoa), fysikaalinen aurinkorasva (tahmeaa kuin… no, sanotaan vaan että erittäin tahmeaa) ja kasa vaatteita (miten onkaan voinut muutamassa kuukaudessa täysin unohtua se, millaisia vaatteita käytetään 20-25 asteen lämpötilassa. Ihan kuin Suomessa ei mitään kesävaatteita olis käyttänytkään. Eiku niin…). Otin myös kaapista muutaman purkin kasvissoseita ja pari pussia hedelmäsosetta. Niitäkin löytyi hyvin kaupasta: luomua, sokeritonta, suolatonta, mautonta. Riittää hyvin siihen asti kunnes räjäytän äidin keittiön päästäessäni alter egoni Kokki Kikkakolmosen irti ja pyöräytän typykälle muutamat takuuvarmat hittisoseet pakkaseen. Vielä kun metsästetään jostain maissinaksuja niin on repertuaari hallussa. Ellei muuten niin saadaan paikallisten ravintola-alan ihmisten stressikertoimet koholle myös näin turistikauden ulkopuolella. (Ai sä et tajua mistä puhun? Joo kato, nää on näitä juttuja jotka tajuaa vaan jos on ollut töissä ravintolassa. Varsinkin sellaisessa missä on kokolattiamatto. Ja jossa käy paljon lapsiperheitä. Niitä ”hyvinkäyttäytyviä”. Voi niitä aikoja.)

Summa Summarum (tutkimusten mukaan latinan käyttö luo mielikuvan älykkäästä kirjoittajasta. Ai minkä tutkimusten? En tiedä, mutta vetoaminen tutkimuksiin, vaikka kuinka epätieteellisiin, luo mielikuvan siitä että mielipiteeni olisi oikeampi kuin toisten.) Tytön ensimmäinen matka on alkanut. Se ei ole mielipide vaan fakta. Mielipide on se, että täällä on aika kivaa. Ei kun sekin on fakta. Lisää faktoja luvassa viimeistään ensi viikolla. Nyt menen katsomaan auringonlaskua. Ilman toppatakkia.

  

Vauvamatkalla: Korkeasaari

 cute baby with mom, Mölsä Pictures, Mirvan Menomatkat Ihan haluttiin vauva viedä katsomaan eläimiä. Ihan oli tosi kiinnostunut. Nukkui puolet ajasta. Sikeästi. Eli sinänsä kauheen onnistunut reissu. No oikeesti mä halusin sinne kun en jaksanut vaan olla möllöttää kotona. Alkaakohan levottomuus jo iskeä äitiysvapaalaiseen?

 Mölsä Pictures, Mirvan Menomatkat ,  karhu, bear, Korkeasaari, zoo,eläintarhaMe ollaan reissuillamme rampattu eläintarhoissa. Osa on ollut mukavia ja iloisia kokemuksia. Eläimillä on ollut hyvät olot ja tarhat on olleet siistejä. Sitten on ollut ne eläintarhat, jotka on vaikuttaneet enemmän eläinten Guantanamolta, vesikidutusta ja nälkälakkoa. Niistä on jäänyt muistoksi vain ahdistus ja suru. 

 Mölsä Pictures, Mirvan Menomatkat , Korkeasaari, zoo,  hawkKorkeasaari on niitä hyviksiä. Siisti ja eläimet vaikuttaa hyvinvoivilta. Monien eläinten infotauluissa luki, että ilman eläintarhoissa tämäkin laji olisi kuollut sukupuuttoon. Osaa oltiin jopa päästetty takaisin luontoonkin. Eihän siellä mitään superharvinaisia vetonauloja ole, leijona ei laula iltalauluja eikä pingviinit suunnittele maailmanvalloitusta. Tai no, mistäs sen tietää? Eiku, eihän siellä edes ollut pingviinejä. Höh. Mutta hyvä fiilis tuosta reissusta silti jäi. 

 Mölsä Pictures, Mirvan Menomatkat , Korkeasaari, zoo,  owl 
 Mölsä Pictures, Mirvan Menomatkat , Korkeasaari, zoo,  peacockRiikinkukko oli kovinkin kiinnostunut vauvan soseesta, vauva ei niinkään. (Ja ei, emme syöttäneet linnuille bataattia ja kanaa. Siinä olis ollut jotain väärää niin monessa eri mielessä.) Karhut köllöttelivät sunnuntaipäivän vietossa ja leopardit hyökkäilivät lihankimpaleiden perään. Amazon-talossa oli yksi elikko karkumatkalla, mutta kuulemma tiesivät missä se on ja piiritys oli käynnissä. (Odottelin hetken virkapukuisia poliiseja, mutta olivat vissiin under cover. Olin hieman pettynyt. Olisin halunnut nähdä pidätyksen.)

   Mölsä Pictures, Mirvan Menomatkat , Korkeasaari, zoo,  tiger 

 Mölsä Pictures, Mirvan Menomatkat , Korkeasaari, zoo,  leopard eating meatAikuisen sisäänpääsymaksu oli 12€ ja alle 4v. lapset pääsivät ilmaiseksi tiirailemaan elikoita. Kausikortti olisi vain 20€. Luulenpa, että kunhan tyttö hieman tuosta kasvaa niin kausikortti menee hankintalistalle. Jospa tulisi sitten hieman useammin vierailtua tuollakin. Jospa sitten muistaisi jotain muutakin kuin ilveksen latinankielisen nimen. (Et varmaan muista mikä se on!)  

Mölsä Pictures, Mirvan Menomatkat , Korkeasaari, zoo,  leopard 

Kreikan meri, meri Kreikan

20140715-105237.jpg

Mirvan Menomatkojen kesä 2014 näyttää aurinkoyliannostusta lukuunottamatta melko erilaiselta kuin kevään aktiiviloma Bonairelle ja Curacaolle. Tätä matkaa varten ei matkaoppaita ole avattu, exceleitä viritelty eikä ohjelmaa suunniteltu. Siis mitenkään! Voitteko uskoa?

20140715-105424.jpg

Hyppäsimme Tjäreborgin lomalennoilla Kreikan Prevezaan ja olimme salaa pahoillamme, ettei koneen laskeutuessa raikuneetkaan kovan turistihumalan siivittämät aplodit, joille olisi voinut ylimielisesti naurahtaa. Siltikin oli ihan kiva valita taksi sen Tjäreborgin bussin sijaan ja karauttaa hullun taksikuskin kyydissä Lefkaksen satamaan kohti omaa viiden tähden täysihoitolaa.

20140715-105538.jpg

Vietämme siis romanttisen kihlajaismatkamme äitini ja isäni kanssa purjehtien Joonian merellä. Tai siis isä ja Juhis purjehtii, mä otan aurinkoa ja luen. Ehkä välillä nukun. Ja sit luen. Tähän mennessä neljän päivän saldo on kolme kirjaa. Onneks äiti on samanlainen ja veneestä löytyy hyvin varusteltu kirjasto.

20140715-105636.jpg

Mitä tähän mennessä olemme nähneet? Makeita vuorimaisemia, kirkkaita vesiä, herneitä syöviä kaloja, veneen ympärillä tuntikausia viihtyneen kilpikonnan, pieniä satamia, suuria moottoriveneitä, joita isä kutsuu kyykyttäjien veneiksi, suuria irtokoiria, joista yksi meinasi lähteä mukaan Suomeen sekä paljon turisteja veneillään.

20140715-105746.jpg

20140715-105729.jpg

20140715-105808.jpg

Tällä hetkellä livumme hiljakseen kohti Korfun saarta kuunnellen isän erikoishittilevyä, jolla Bogart Companya seuraa Nightwish. Kohta kaivetaan trance esiin. On mulla erikoinen perhe ❤

20140715-110036.jpg