Ruokamatkalla: THE Best Ribs Ever

ribs recipe

Otetaan seuraavanlainen skenaario: olet mennyt hövelisti lupaamaan että grillibileet voidaan järjestää luonasi ja seurauksia ajattelematta vielä kehunut laittavasi A-luokan pöperöt pöytään vaikka aikaisempi ruuanlaittokokemuksesi rajoittuu lähinnä mikropizzan lämmittämiseen (joo, paloi mutta vaan kerran). Toinen vaihtoehto on, että olet häveliäästi ilmoittanut laittavasi ”jotain pientä” mutta oikeasti haluat epätoivoisesti tehdä vaikutuksen a) uuden rakkaan ystäviin, b) anoppiin tai c) siihen tyyppiin jonka toivot jäävän ehkä vielä jälkiruuankin jälkeen ”auttamaan siivoiluissa”. Ja nyt hikoilet pyhäpaitaasi pilalle selaillessasi Googlea hakusanoilla ”gourmet ruoka kotiin kuljetus”. Sitten saat ensimmäisen järkevän ajatuksen ja hakusanaksi muuttuu ”best ribs ever”. Ja niin löysit tämän blogin. Ja pelastuit.

Joo joo. Oma kehu haisee ja muuta suomalaista, mutta näillä ribseillä on löydetty tie monen ystävän sydämeen. Luulen jopa, että näiden takia sosiaalinen elämämme on aina kesäisin vilkasta kun ystävät sopivat kanssamme treffejä tai kutsuvat mökille ja sitten vaivihkaa lauseenvastikkeen välissä tokaisevat muka ihan muina lihansyöjinä, että mites mites, olisko ribsit mitään? Ja olishan ne!

Tässä teille oman elämän Teija Sopasille (jos kommentoit tuohon et kelle? niin vaihdetaan tähän vaikka Akseli Herlevi. Jos vieläkin oot pihalla niin KVG) THE ribsien ohje. Ainesosien määrät viitteellisiä. Niinkuin kirjoittajakin.

ribs recipe

Ostoslista:

  1. Ribsejä (dah) 1 per maha ja ehkä kerta kiellon päälle
  2. Rosmariinipuska eli tuoretta. Joo, maksaa vähän enemmän, mutta kyse olikin parhaista, ei halvimmista…
  3. Ruokosokeria. Ei ole sama kuin valkoinen tai fariini. Fariini kuuluu Irish Coffeen kanssa. Siitä erottaa.
  4. Balsamicoviinietikkaa. Alkoholiprosentilla ei tässä ole merkitystä. Se on sit eri asia se ruuanlaittoviini.
  5. Suolaa. Tässä kohtaa ei välttämättä tarvii hifistellä minkään Himalajan vuorisuolan kanssa. Ne terveysvaikutukset taitaa nollautua viimeistään kun tuo lihamäärä jymähtää vatsan pohjaan.
  6. Pippuria. Musta, punainen, valkoinen. Värillä ei ole väliä kunhan sitä on. Rasismi on niin last season.
  7. Chiliä. Jos olet HC-tyyppi niin voit käyttää aitoa Thai-chiliä, mutta siinä tapauksessa kannattaa treffiseuraa varoittaa. Jos siis haluaa vielä toisetkin treffit.
  8. Valkosipulia. Itsehän aina käytän omalla vehreällä kotipihalla kasvatettua luomuvalkosipulia. (Todellisuudessa tuo on anopin pihalta. En ehkä ole kovinkaan tunnettu viherpeukaloudestani. Enkä näköjään oikeista sanoista)
  9. Hyvää BBQ-soosia. Mä oon ihan addiktoitunut Sweet Baby Ray’s Hickory & Brown Sugar-kastikkeeseen. Ei yllätä ketään. Sokeria. Mmmmmm.
  10. THE secret incredient: kärsivällisyys ja hyvä grillaaja. Meinasin kirjoittaa että rakkaus, mutta joku saattais pitää sitä liian siirappisena. Mut ehkä mä saan sen anteeks ku oon niinku newly wed. Ai en vai? No en sit kirjota niin. Pidä tunkkis. (Se siitä kärsivällisyydestä. Tän vuoksi meillä grillaa mies.)

how to clean ribsSitten varoituksen sana: tää ei oo mitään pikaruokaa. Todellakaan. Valmistelut pitää aloittaa jo edellisenä päivänä marinoinnin merkeissä. (Toim.huom. Ei itsensä vaan lihan) Ihan ekaks kannattaa irrotella lihoista kalvot. Työkaluiksi käy haarukka jonka väärä pää työnnetään kalvon alle ja käännetään. Itsehän en ole tuota koskaan tehnyt. Meillä on nääs työnjako. Miesten juttuja moiset. 

marinade for ribs

Mun juttu on tehdä marinadi koska mä oon mestari silppuamaan. (On käynyt joskus mielessä että onkohan mua kehuttu vaan sen takia, että joku nimeltä mainitsematon miehen turjake voi sysätä sen mun kontolle? Hmmmmm.) No, ei se nyt niin paha rasti ole: Silppua ainekset 2-8 pieneksi (joo, balsamicoa ei tarvii silputa senkin näsäviisas pjönttö) ja tee aineksista tahna. Sitä sitten hierotaan fysioterapeutin ottein lihaan kummallekin puolelle. Sitten lihat pakataan takaisin paperiin ja mieluusti vielä muovipussiin ja takaisin jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. 

marinade for ribs

Ennakointia harjoitetaan myös seuraavana päivänä, kun lihapötkäleet kärrätään uuniin. 150 astetta ja 5 tuntia. Kyllä, teksti on oikoluettu eikä tuossa ole kirjoitusvirhettä. Voi olla että vähempikin riittäis, mutta eihän jostain kolmen tunnin uunittelusta sais lainkaan niin herkullisia keskusteluja aikaan. 

Lappaa lihat syvälle uunipellille, kaada päälle vettä noin puoliväliin asti, peitä pelti tiiviisti muutamalla kerroksella foliota ja nosta varovasti uuniin, älä kippaile nestettä pitkin pöytiä kuten tää kokkikolmonen täällä. Varsinkaan sitten kun nostat ne uunista. Poppaa. 

ribs in the oven

Viiden tunnin ja muutaman ruuanlaittojuoman jälkeen, nosta ribsit uunista, kaada neste pois ja anna jäähtyä vähän. Siitä liemestä sais varmasti mahtavan kastikkeen jos osais tehdä. Mä en osaa. 

Sitten onkin grillauksen vuoro: pintaan vähän BBQ-kastiketta ja hyvä rapea pinta grillissä ja kiireen vilkkaa lihat pöytään jossa nälkäiset vieraat jo odottavat kuola suupielistä valuen. Paitsi kasvissyöjät. Joo, se kannattaa muuten tarkistaa etukäteen. Voi olla että pikkasen pilaa tunnelmaa siinä vaiheessa alkaa lähikaupasta metsästää jotain soijanakkeja.

 ribs in the grill

No. Nyt se on paljastettu. Meidän salainen ribs-resepti. Mutta onko kyse vain reseptistä (joka rehellisyyden nimissä on itsekin netistä löydetty ja vähän modattu) eli pystyykö kuka vaan  tekeen samalla reseptillä yhtä hyviä ribsejä? Kokeile ja kerro! Tai vielä parempi: kutsu mut syömään. Lupaan tuoda viinipullon.

644A0046

Mainokset

Personal Punisherin sallitut herkut

Aamupala

Yleensä kun aloittaa jonkun kuurin, niin ensimmäisenä tulee mieleen jäätävän tiukka dieetti ja totaalikieltäytyminen kaikista herkuista. Sitten kun on sen muutaman viikon kärvistellyt ja vihdoin mahtuu siihen täydelliseen mekkoon, voikin heittää koko leikin läskiks ja oksennukseen asti ahtaa sisäänsä kaikki ne herkut, jotka laihiksella jäi syömättä. Joskus olen miettinyt onko nautittujen herkkujen määrä jotenkin vakio? Samaan aikaan, kun toisella kädellä lappaa suklaata suuhun, miettii että onko tässä mitään järkeä? Eihän siinä ole.

Kokeilin muuten hetken sitä kuuluisaa 2/5-diettiä. Täydellisen epäsopiva ainakin itselleni. Muutaman päivän mietit vaan sitä, mitä kaikkea syöt kun on ne ”vapaat” päivät. Söin jopa sellaisia herkkuja, joita en tavallisesti syö, kun kerran ajatus oli että nyt saa syödä. Aivan järkyttävää. Muutenkin tuntuu siltä että kaiken maailman kaalikeitto- ja lentoemäntädieetit (syödäänkö siinä siis lentoemäntiä?) on sellaisia vippaskonsteja, joilla ei ole loppu viimein mitään hyviä vaikutuksia. Ei sovi mulle.

Siksi olenkin halunnut tehdä pikku hiljaa muutoksia ruokavaliossa. Sellaisia muutoksia joiden kanssa voin elää. Ja nauttia elämästä.

Muutama vuosi sitten katsottiin Kanervan a.k.a Personal Punisherin kanssa hieman tuota mun ruokavalioo ja silloin päätettiin, että kuukauden verran syön tiukan terveellisesti ja jätän hiilarit minimiin. Kuukausi venyi kolmeksi, mutta hiipui lähes tavanomaiseen ruokavalioon lomien mukana. Lähes. Siitäkin ihmiskokeilusta jäi jälkeen muutamia järkeviä valintoja.

Tällä kertaa tavoitteena oli hienosäätää ruokavalintoja ja etsiä hyviä vaihtiksia arkiruuille, mutta -nyt tarkkana- myös sallia herkuttelu! Kanerva on postaillut mulle jos jonkinlaista herkkureseptiä, joista yksi oli todellisenkin makean himoisen hiiren sokerihampaan kolotuksen parantava Snickers-jäätelö. Ohje löytyy esim Torkkuja ja nokkosia-blogista. Täytyy myöntää, että vaikka olenkin aikamoinen herkkuhiiri ja muutama vuosi sitten pystyin vaivatta tuhoamaan maitosuklaalevyn yhdeltä istumalta, niin tumman suklaan makuun päästyäni, on ehkä oma sokerihammas hieman hellittänyt ja kilon sijaan suklaata riittää enää rivi. Kerrallaan. Sitten vähän ajan päästä voi ottaa toisen. Siksi ehkä tää Snickers-jäätelö on aavistuksen liian makea mulle. Enpä olis uskonut. Ehkä pitää koittaa sitä tuolla raakasuklaalla ens kerran. Tai sitten laiskana otan vaan lusikallisen maapähkinävoita ja banaanin.

Lehtikaalisipsit

Suolaisen ystäville listalla olis vaikka lehtikaalisipsejä. Ohjeen googlasin täältä internetin ihmeellisestä maailmasta. Taidan vielä hieman harjoitella maustamista. Hyppysellinen chiliä tarkoittaa tuolla meidän autenttisella chilillä ehkä aavistuksen eriä kuin jollain jauheversiolla. Huh! Ehkä seuraava satsi olis syömiskelpoista.

Kanervan hehkuttamaa siemenleipää pitää vielä kokeilla. Siinä voisi olla vastaus leivän kaipuuseen. Tosin täytyy sanoa, että vatsa on kiittänyt vehnäleivästä luopujaa. En mene yksityiskohtiin. Koita itse, niin tajuat.

Seuraavaks pitää unohtaa ruoka hetkeks, sillä rasvanäpeillä ei voi käydä askarteleen eikä vastavalmistuneille voi selittää korttien ruokatahroja sillä, et ”kuule ku se on tositosi terveellistä”.

Butterfly Effect Unique Card Designs