Muistomatkalla: Kuka minua inspiroi?

Hetki sitten vastaanottamani Liebster Awardin (siis mitä? Etkö muka oo vielä kuullut, että mä oon nykyään palkittu bloggaaja?!) kupletin juoneen kuului vastata palkinnon myöntäneen bloggarin yhteentoista kysymykseen. Viimeinen niistä oli kysymys minua inspiroineista ihmisistä (inspiroineista on hassu sana. Piti tarkistaa moneen kertaan että menikö oikein. Luultavasti ei). Ainoa oikea ihminen (joo, en pidä sitä urpoa, joka mussutti mulle Kaivon tiskillä, oikeana ihmisenä vaan lähinnä hahmona. Niinku sarjakuvahahmona) jonka mainitsin oli ala-asteen opettajani Eira. En tiedä mistä alitajunnan syövereistä tuo maaginen ihminen ponnahti tietoisuuteeni, mutta siinä se kuva nyt on: hersyvästi naurava, ihana ja lämmin opettaja, joka oli niin monella tapaa vaan ihan kaikkein paras.

Eira käsitteli meitä kuin silkkihansikkailla. Ei lellinyt (ainakaan meidän mielestä), mutta kohteli kuin oltais vanhempia ja viisaampia ja kuin muka tiedettäis mitä halutaan. Kerran meillä oli sijainen. Sellainen vanhempi rouva. Ehkä hieman höppänä. Se ei antanut meidän laittaa luokassa valoja itse päälle ettei saatais sähköiskua. Siellä me sit istuttiin pimeessä luokassa. Eira kysyi jälkeenpäin meidän mielipidettä tuosta sijaisesta. Kerrottiin sit aika rehellisesti. Eira kunnioitti mielipidettämme eikä tuota sijaista enää nähty meidän luokassa.

Seuraavalla kerralla tosin istuttiin pimeässä luokassa ihan tarkoituksella. Oltiin koko luokan kanssa päätetty tehdä Eiralle pieni jekku. Valot pois ja kaikki pulpettien alle piiloon. Jekku onnistui oikeinkin hyvin, koska luokkaanhan tuli Eiran kanssa rehtori jonkun koulutarkastajan kanssa. Siinä oli Eiralla pokassa pitelemistä, kun se yritti torua meitä. Mutta oikeasti sitä nauratti.

Mutta miten Eira sitten on mua inspiroinut? Ensinhän mä luulin, että se vaikutti mun ammatinvalintaan. Luulin siis vakaasti ala-asteelta asti, että musta tulee opettaja. Sellainen ihana niinku Eira. (Missäköhän aineissa mä oon ollut) Kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, niin nämä haaveet romuttuivat todellisuuden iskiessä. Ei musta ollut siihen, että olisin ollut äiti, sairaanhoitaja, sirkuspelle, poliisi, ystävä, kirjastontäti ja tikkataulu. Kaikkea muuta ku opettaja. Yläasteella sijaisuudet meni jo paremmin, vaikka lauseenrakenteihin kuuluikin fraasit: ”Jaakko, voisitko olla ruuvaamatta sitä pulpetinkantta irti. Joo, on hieno Leatherman, mutta silti.” ja ”Jaakko, ne rullaverhot ei kestä sun roikkumista.” Joo, Jaakko oli ehtiväinen kaveri. Mutta ei sekään (siis ammatti) ollut mua varten.

Loppujen lopuks Eira tais inspiroida mua siinä, millainen haluan isona olla. Ja äitinä. Haluan lukea lapselle ääneen Mio poikani Mion, Ronja Ryövärin Tyttären ja Veljeni Leijonamielen samalla kun hän piirtää mitä mieleen juolahtaa. Riippumatta siitä onko ihmishahmon mittasuhteet oikein tai onko se edes tunnistettavissa ihmiseksi. Haluan palkita hänet liitulakuilla aina kun kaikki läksyt on tehty. Haluan kasvattaa lapsen, joka uskoo itseensä ja kykyynsä tehdä ihan mitä haluaa. Lapsen, joka on ylpeä siitä että kutoo hirveän väriset punavihreät villasukat kun kaikki muut valitsevat pastellisävyjä. Lapsen, joka huomatessaan että ei todellakaan halua tehdä sitä, mistä on puolen elämää puhunut, osaa etsiä uusia mahdollisuuksia. (Kyllä, 10 vuotta yökerhoissa ja ravintoloissa lasketaan uudeksi mahdollisuudeksi, ei todellisuuden pakoiluksi) Ja tyylikkäästi unohtaa sen, kuinka on näsäviisaasti on aikoinaan sivuuttanut kaikki opon järjenpuhumisyritykset (onko se yhdyssana?).

Että kiitos vaan Eira, missä ikinä lienetkin. Vaikka mulla ei enää olekaan niitä liikennevalosukkia, niin teen yhä asioita niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Joskus jopa kudon. Vaikkakin pastellisävyissä.

Aviomatkalla: DIY Beach Wedding – ideoita häädekoihin

DIY Beach Wedding hää korsitelu ideoita

Nyt on juhlat juhlittu. Olipahan kinkerit. En oo vieläkään ihan varma oonko tipahtanut takas maan pinnalle niiden jälkeen joten en voi vielä kirjoittaa itse juhlista mitään. Ei voi, ei pysty kun siitä postauksesta tulis vaan jäätävä kehukavalkadi ja omaan (ja koko ydinporukan) selkään taputtelu eikä sellaista hehkutusta jaksais kukaan lukee. Täytyy siis ottaa vähän vielä happee ja keksiä jotain muitakin adjektiiveja ku superhypermagee tai parhaathäätikinä. Tai sit pitää vaan opetella se mikä adjektiivi taas olikaan.

Mennään siis turvallisella DIY-teemalla.  Jos vaikka siitä olis jollekin samanhenkiselle morsmaikulle jotain hyötyä. Jos sulhosi alkaa kyseenalaistamaan häähulluutesi sekä vapaan lattiapinta-alan vähittäisen katoamisen, niin voit sitten tämän avulla vedota siihen, että ”kun ne muutkin!” (Sitäpaitsi, mitä se sulho sillä lattialla muka tekis? Harjoittelis häävalssia vai?) Kunhan se sulho ei tule vihaisena koputtelemaan meidän ovea. Tai toisaalta, sittenhän mä voisin myydä sille mun hääsuunnittelupalveluita ja päästä tekeen tän koko prosessin taas uusiks. Niin, että ei sekään sit haittais! Paitsi jos se on iso ja sillä on nahkaliivit.

Mistäs mun pitikään kirjoittaa… Ai niin. Tästä ne on ranta-teemaiset häät tehty:

Paikkakortit: aitoja meritähtiä Kreikan saaristosta metsästettynä. Ei siis itse sukellettu, vaan tyhjennetty kaikki pienen kylän matkamuistomyymälät. Samalla on pakotettu reppana Giorgio kuuntelemaan tarinaa ah, niin ihanista ja jo nyt lapasesta lähteneistä hääjärjestelyistä. Laittoi varmaan kauppansa oveen lapun ”ei morsiammille”. Oman jännitysmomenttinsa loi se, kun en ollut ihan varma saako meritähtiä tuoda Suomeen. Joko sai tai sit ei vaan jääty kiinni.

mölsä88-011

Hääkarkit: pilttipurkissa hiekkana ruokosokeria, simpukkasuklaita, sokerihelmiä. Kanteen kiva kangas ja paperinaru rusetille. Ei ehkä tarvitse olla ihan niin anaali rusettien kanssa kuin allekirjoittaneen.  Eikä ainakaan kannattais edes haaveilla tekevänsä itse ne suklaat. Kyllä sitä vaan osaa pieni ihminen olla tyhmä. Onneks tulin järkiini ja ostin ne konvehdit.

mölsä88-026

Kaitaliina: makuuhuoneen lattiaremontin ylijäämä laminaattia, jonka miekkonen laittoi sopiviksi palasiksi ja minä sitten tuhrustin kuumaliimapistoolilla köyttä ympärille. (Ja tuhosin yhdet housut) Laudan päällä koristeena orkideoita, tuikkuja ja simpukoita. Simpukoita saa tilattua mm. Ebaysta. Toisaalta, jos haluaa, niiden hakemista voi käyttää tekosyynä lähteä rantalomalle. Siinäpä onkin sitten tullin pojilla ihmettelemistä kun morsmaikun kassista valuu hiekkaa ja läpivalaisussa näyttää siltä kuinomistaja olis seonnut matkamuistomyymälässä. ai niin, niinhän se olikin…

mölsä88-029

mölsä88-030

Kynttilälyhdyt: isoja säilyketölkkejä, joissa pohjalla kvartsihiekkaa ja simpukoita. Kaulassa juuttinarua sekä monessa paikassa toistuva triplatägi, jossa teksti Percect Day 8.8.2015. Tägit stanssattu Big Shot-laitteella. Lopetin laskemasta jossain siinä 500 stanssatun tägin kohdalla. En siinä vaiheessa halunnut edes ajatella olisko niitä saanut jostain valmiina. Ei olis ja kun se ite tekeminen on vaan niiiiiin kivaa… Ellei halua tönkkösuolata ystäviään liiallisella suolakurkkujen syönnillä niinkuin allekirjoittanut, niin tölkkejä saattaa saada esim omasta kantislounasravintolasta. Jälleen yksi hyvä syy olla väleissä kokkien kanssa. Siinä ei häviä koskaan.

mölsä88-248

Vesipullot: vanhoja tequilapulloja, joissa itsetehty etiketti sekä juuttinarua ja tägit. Jos ei itse halua alkoholisoitua niin kannattaa kysyä kantabaarista, jos sieltä sais pulloja. Hyvät tipit auttaa kummasti yhteistyöhalukkuudessa. Ei siis haittaa vaikka olis hyvissä väleissä myös baarimikon kanssa. Siinä voi joskus jotain hävitäkin, mutta siitä harvoin jää muistikuvia.

mölsä88-256

Boolilasit: isoja pilttipurkkeja, joissa turkoosia paperinarua ja tägit sekä paperipilli. Booli on tietenkin turkoosia. Kaikkien helpotukseksi sitä ei kuitenkaan tehty Blue Curacaosta (ei vaikka yhteys kihloihin olisi ollut hauska. Maku ei ole lainkaan hauska) vaan se värjättiin elintarvikevärillä.

mölsä88-216

mölsä88-023

mölsä88-146

Viirit: ikkunoissa on itsetehdyt viirit, joissa pohjana surullisen kuuluisaa kutsujen taustapaperia sekä stanssattuja merihevosia, simpukoita ja meduusoita.

Pöytänumerot: ovatkin kirjaimia, joista muodostuu sana beach. Pahvikirjaimet on päällystetty sillä samalla paperilla ja ne toimivat myöhemmin illasta vaikka kahvipöydän koristeena. Tai jotain. Meillä ne päätyivät DJ-pöydälle. Sopivat siihen hyvin vaikka soitettiinhan siellä muutakin ku rantataloo.

mölsä88-257

Pöytäkartta ja menu: nämä on kirjoitettu liitutaulutussilla vanhoihin ikkunoihin, jotka bongasin kotimme lähellä remontoitavan talon roskikseen vierestä. Vaikka niiden päällä oli lappu ”saa ottaa”, tuntui silti hassulta ajaa autolla vieraan talon roskikseen eteen ja nostaa kamaa takaluukusta sisään.

mölsä88-014

Ruokien nimet buffaan: tulostettu stucco-paperille ja koristeltu. Niinkuin muissakin paperikoristeluissa paperien reunat on ensin vanhennettu ruskealla (walnut stain tai old photo) musteella ja sitten distressattu. Jos tämä oli sinulle hepreaa eikä vois vähempää kiinnostaa, niin hyppää yli. Niin munkin olis varmaan pitänyt, mutta…mölsä88-047

Käsisaippuapullot: täydellisen älytön viimehetken hullutus. Ihan tavallista Bliwin mustikkakäsisaippuaa, josta etiketit on poistettu (jarrulevyjen puhdistusaine toimii mitä erikoisimmista paikoissa) ja sekaan on tungettu simpukoita. Niin teemallista.

Ja sitten se kysymys, joka on kaikkien huulilla: onko tässä mitään järkeä? Vastaus on: ei. Mutta pitääks muka? 

P.S. Juhlapaikan rakentaminen ei sitten ollut ihan muutaman tunnin juttu, vaikka koitin niin itselleni (Lue: kaasoille) valehdella. Tällä videolla se on kuitenkin taitavasti editoitu näyttämään juurikin siltä, helpolta ja nopealta ja siksi se toimiikin hyvin puuhasteluvastaisen miekkosen suostuttelupropagandana: ”Kato ny kuinka helppoa ja nopeaa!”.

Vauvamatkalla: Päiväunia ja ompeluhommia

IMG_1856
(Päiväuni ajalta ennen vauvan syntymää)
Äitiyslaatikko vauvan sänkynä? Täytyy myöntää, että aluksi se kuulosti jotenkin oudolta. Ajattelin että, enhän mä nyt omaa lastani laita pahvilaatikkoon nukkumaan. Onhan meillä tuo pinnasänky! No, kun päivät kotona ennen vauvan syntymää alkoivat tuntua pitkiltä ja puuhastelulistat lyhenivät, aloin pohtimaan että josko sittenkin? Josko se olisikin ihan hyvä paikka vauvan nukkua vaikka päikkäreitä?

Mutta kun se laatikko oli mun mielestä ruma. Tai ei nyt ruma, mutta ei se kyllä sovi meidän olkkariin. Siis ihan väärän värinen. Menee feng shuit ihan poskelleen. Niin että pitäähän sitä nyt vähän tuunaa. Ihan vähän vaan…

IMG_1850
Päällystin laatikon makuuhuoneen remontista ylijääneellä pilkku-tapetilla ja ompelin vanhasta lakanasta pussin laatikon päälle pujotettavaksi. Mittasin palaset laatikon mukaan lisäten 1,5cm saumanvarat sekä yläreunaan noin 10-15cm käännettä varten. Pussi siis pujotetaan laatikon reunojen yli, jolloin se pysyy paikoillaan, mutta on helposti ostettavissa pois esim pesua varten. (Olen ylpeä siitä, että osasin varautua pukluja varten. Ensimmäiset tulivat noin minuutin käytön jälkeen). Lisäksi laitoin laatikon sisäreunoihin vielä vähän levyvanua, lakanan reunaan hieman pitsiä ja voilaa! söpö pieni päikkäriboksi oli syntynyt!

IMG_1853
Miehen mielestä vauva olis ihan hyvin voinut nukkua myös sohvalla. Miehet… 😉

(Herääminen todellisuuteen vauvan synnyttyä)
No, olisihan se pitänyt arvata. Vauva on todellakin isin tyttö kun tässäkin asiassa pitää olla samaa mieltä. Ei kelvannut laatikko sängyksi meidän prinsessalle. Tai muutaman kerran sain sen siihen nukkumaan niin että just ja just saatiin kuva otettua, mutta jotenkin tuntuu tuo sohva olevan vaan paljon parempi paikka koisia päikkäreitä. Tai sitten syli. Eli meillä on nyt sitten olohuoneessa sisutukseen kauniisti sointuva, öö, lelulaatikko?

IMG_1951

Vauvamatkalla: Kauniita unia, oman kullan kuvia

IMG_0135.jpg
Vauvan tuleminen on antanut hyvän tekosyyn vähän sisustaa. Onhan se nyt ensiarvoisen tärkeää, että pikkuisella on oma huone, oma KAUNIS huone!

Remontoimme pikkuhuoneen muutama vuosi sitten ja miehen (sekä lompakon) onneksi samat maalit ja tapetit käyvät myös vauvan huoneeseen. Huone itsessään ei tosin vieläkään ole vauva-moodissa, vaan se toimittaa edelleen pelihuoneen ja vierashuoneen virkaa. Jossain vaiheessa sitten.

Tässä vaiheessa vauvan sänky on siis vielä meidän makkarissa, mutta ehkä sen voi jossain vaiheessa siirtää sitten omaan huoneeseen. Toiveajattelua ehkä, mutta haaveilen jo siitä että bebe nukkuisi omassa sängyssään. Tiedän, tiedän. Voi olla ettei se suostu lähellekään omaa sänkyä ennen kuin vuoden iässä, mutta saahan sitä haaveilla? Ja sisustaa?

IMG_0134.jpg
Saimme pomoltani lainaan kauniin puunvärisen pinnasängyn, johon aloin etsimään pussilakanoita ja reunapehmustetta. Voi olla että olen hieman ronkeli, mutta joko kaikki oli rumia tai sitten kamalan kalliita. Voi myös olla, että mietin hieman liiankin paljon värien ja kuvioiden yhteensopivuutta? Kaiken pitää (tietenkin) olla toisiinsa sointuvaa: hiekkaa, norsunluuta ja vanha roosaa. (Suomi-mies-suomi sanakirjassa nämä käsitteet kääntyvät sanoille ruskea, valkoinen ja vaaleanpunainen). Etsiskelin sopivia netistä, mutta luonto ei antanut periksi painaa osta-nappia. Kivat reunapehmusteet maksavat jopa 100€ ja vauvan lakanatkin 40€! Ihan älytöntä. En ala.

Marssin siis Eurokankaaseen ostoksille. Ostin pilkkuja, tähtiä, raitoja ja sydämiä ja laitoin ylppärilahjaksi saamani ompelukoneen tulille. Muutaman päivän keittiön pöytä näytti bangladeshilaiselta sweat shopilta ja kotimme äänimaailma muistutti merirosvolaivaa. Ihan pari kertaa tuli kiroiltua, muutama neula katkastua ja omaa mielenterveyttä epäiltyä. Mutta en luovuttanut!

IMG_0137.jpg
Pinnasängyn reunapehmusteen ohjeet löysin blogista, mutta lisäsin matkan varrella omiani. Ompelin pystyompeleiden lisäksi myös reunaan tikkauksen ihan vaan koska musta se näytti jotenkin huolitellummalta. No, okei. Ehkä se tikkaus ei kestäis ihan hirveen tarkkaa syyniä, mutta makuuhuoneessaan on vähintäänkin hämärää, eiks vaan? Kuka sitä nyt huomaa, jos se ei ihan koko matkalta ole just samalla etäisyydellä reunasta? Jos siis päätät ottaa ottaa haasteen vastaan ja askarrella oman pinnikseen reunasuojan, suosittelen soveltamaan oman fiiliksen mukaan. Ja ehkä mittailemaan jossain välissä oman pinniksen ulottuvuuksia, jotta istuis sitten parhaalla mahdollisella tavalla. Pikku mutkat matkassa tosin vaan parantavat lopputulosta. Ainakaan kellään muulla ei ole samanlaista. (Tällä mä usein lohduttaudun omien projektiensa kanssa.)

IMG_0138.jpg

Pussilakanat tein sopimaan äitiyspakkauksen peittoon ja tyynyliinan IKEAn lastentyynyyn. Eihän tuo vauva vielä alkuun mitään tyynyä tarvitse, mutta ajattelin että kun sitä kangasta jäi juurikin sen tyynyliinan verran yli, niin ainakin ovat sitten valmiina kun aika tulee.

IMG_0140.jpg
Kangasta jäi mittausvirheen (siis en tajua miten siinä nyt näin kävi) takia hieman yli ja pohdin, että mitä ihmettä mä sillä teen. Onneksi on ystävät! Kummityttöni äiti ehdotti, että ompelen pötkylätyynyn, jolla alkuun saa pienennettyä pinnikseen mini-ihmiselle sopivammaksi ja myöhemmin sitä voi käyttää tukena lattialla pötkötellessä. Kauheen hyvä idea siis. Ei mennyt hukkaan.

Toivottavasti unet maistuu näissä lakanoissa. Ainakin voi sanoa, että bebe on ympäröity rakkaudella. Kiroilu on jo unohdettu.

IMG_0142.jpg