Vauvamatkalla: Ullan nimi on Ulla, nimi toinen vain on mulla…

 

 ”Ei näistä ristiäisistä tarvii mitään stressiä ottaa” sanoin. ”Mehän ollaan ihan omassa porukassa vaan”. ”Pikku juhlat täällä kotosalla”. Aika railakkaasti taisin yrittää itseäni huijata. Pitihän sitä siivota. Ja leipoa. Ja ostaa mekko. Ja askarrella koristeita. Ja…

 

 Onneksi on äiti, joka puunasi kämpän edustuskuntoon, anoppi joka auttoi tarjoiluissa ja oli silittänyt valmiiksi kastemekon, ystävä joka sitoi niin kauniit kukkakimput että niitä olisi äitini mielestä voinut käyttää häissä, toinen ystävä joka leipoi mielettömän hienon kakun ja ihanat vieraat jotka toivat itsensä paikalle ja kehuivat sitä voileipäkakkuakin, josta olin hieman epävarma. 

 

 Miks ihmeessä sitä pitääkin aina antaa suunnitelmien lähteä lapasesta? Kaikille muille olis varmaan ollu ihan ok, jos olis ollu vaan kakkua ja kahvia, mutta ei mulle, ei. Halusin ehdottomasti voileipäkakun. Itseasiassa olin himoinnut sitä jo pitkään, mistä lie tämmöinen outo mieliteko tullut. No, pitihän se sitten tehdä. Onneks oli helppo. (resepti löytyy täältä, jos jollain iskee mieliteko). No, riittikö se? No, ei riittänyt ei. Kyllähän sitä nyt pikku cupcaket pitää leipasta (leipasta ei taida olla oikea sana). Päätin tehdä Red velvet-kuppikakkuja, koska pitäähän pöydässä olla myös suklaata. Niistäkin tuli ihan herkullisia (resepti löytyy täältä), mutta olis varmaan pärjätty myös hieman pienemmällä määrällä. Tai siis olishan se voinut olla, että meille olis just sillon hyökännyt pataljoonallinen shokkitilassa olevia diabeetikkoja, jotka olisin sankarillisesti pelastanut leipomuksillani. No, näin ei (onneksi) käynyt, joten pakkanen tursuaa herkkuja yllätysvieraita varten. Vink vink 😉

Mutta vielä tuosta juhlien järjestämisestä. Luin Hesarin artikkelin hankalista ihmisistä ja tein testinkin. Testi perustuu psykologi Vesa Nevalaisen ja Satu Kasken kirjaan Ikävät ihmiset – kuinka selviytyä hankalien tyyppien kanssa (Kirjapaja). Minut tuntevia ei varmaan yllätä, että olen testinkin mukaan perfektionisti. Nipo nipo ja my way or no way. Suunnittelu on minulle melkeinpä puolet itse juhlista, mutta nyt ristiäisissä huomasin, etten melkeinpä ehtinyt nauttimaan itse juhlista kun häsäsin ihan liikaa kaikkea epäolennaista ja kuvittelin että mun pitäis olla vähintään viidessä paikassa yhtä aikaa. Mitä tää tulee tarkoittaan elokuun häiden järjestelyiden osalta? Osaanko mä nauttia niistä bileistä, päästää irti ja elää vaan hetkessä? Toisaalta, mä kun vakaasti uskon että kaikelle on tarkoituksensa, niin ehkä tää pieni ihminen, joka tätäkin kirjoittaessa tuhisee tuossa sylissä, opettaa mulle sitä kuuluisaa hetkessä elämistä ja siitä nauttimista. Meni sit exceleiden mukaan tai ei. 

No, nyt on nämä juhlat juhlittu. Tytöllä on kauneimmista kaunein nimi ja kauhea kasa lahjoja. Oletettavasti nimen saaminen on melko rankkaa: vastaristitty Sienna Anette nukahti isän syliin ja meni ekaa kertaa yksinään nukkumaan omaan sänkyynsä. Tämähän olis ollut erinomainen tilaisuus viettää hieman vauva-vapaata aikaa. Niinku aikuisten kesken. Mutta… Taisi vain se juhlien järjestäminenkin olla sen verran rankkaa, että ihan mielelläni hipsin yläkertaan tuhisevan pikkuneidin viereen nukkumaan. Pienet on ne suuret ilot, joiden avulla näkee auringon jopa räntäsateessa. 

  

Mainokset

Ruokamatkalla: Helppo voileipäkakku ristiäisiin 

Lapsuuden juhlien nostalgisiin muistoihin kuuluu aina voileipäkakku. Sitä ei koskaan muulloin syöty, mutta auta armias kun oli juhlapäivä niin siellähän se pötkylä oli kahvipöydässä. Halusin itse ristiäisiin ehdottomasti tuon herkun ja koska olen hieman hölmö ja olen nähtävästi poistanut sanakirjastani käsitteen ajankäytönhallinta, niin päätin tehdä sen itse. Tässäpä siis ohje teille muille, jotka haluatte hieman jännitystä elämäänne kun ennen H-hetkeä juoksette ympäri kämppää papiljotit päästä putoillen, toisen käden kynnet lakattuina ja etsien korkokenkää samalla kun puolisonne huutaa, että vieraat ovat jo pihatiellä. On se sen arvoista!

HELPPO VOILEIPÄKAKKU 

HANKINTALISTALLE

600 g tuorejuustoa (aurinkokuivattu tomaatti toimi hyvin) 32 palaa paahtoleipää (8 palaa/kerros)

KOSTUTUKSEEN

2 dl rasvatonta maitoa

1 rkl lihalientä


TÄYTE

600 g tuorejuustoa (aurinkokuivattu tomaatti toimi hyvin) 

4 rkl punaista pestoa

hienonnettua persiljaa 

200 g keittokinkkua

100 g meetvurstia 


KUORRUTUS

400g tuorejuustoa (maustamaton ja/tai pippurinen sopi hyvin)

Kirsikkatomaatteja

Kurkkua

Persiljaa

Leikkeleitä 

150 g Juustoraastetta (oikea määrä juustohiirelle = paljon)

1. Pilko leikkeleet silpuksi ja sekoita tuorejuuston, peston ja persiljan kanssa.

2. Leikkaa paahtoleivistä kuoret pois kaikilta muilta sivuilta paitsi niiltä, jotka jäävät kakun ulkoreunoille. Asettele ensimmäisen kerroksen 8 viipaletta leivinpaperin päälle. (Oletko vielä kärryillä?)

3. Kostuta leivät maito-lihaliemiseoksella

4. Levitä leiville 1/3 tuorejuustotahnasta ja aseta seuraava kerros leipiä, kostuta ja levitä taas tahnaa. Toista vielä kerran (pojat) ja laita vielä viimeinen leipäkerros kanneksi. Leipäkerroksia on siis 4, tahnaa kolmessa välissä.

5. Kääräise koko komeus leivinpaperiin ja hautaa jääkaappiin vetäytymään seuraavaan päivään. 

6. Huokaise helpotuksesta ja käytä loppupäivä johonkin vähemmän pullan tuoksuisen äidin stereotypiaa vaalivaan ajanvietteeseen. Ellei muuta, ota lasi viiniä. Kuuluu joka kokin perusvarustukseen. 

7. Seuraavana päivänä, mielellään ennen vieraiden saapumista, kuorruta kakku tuorejuustolla tai sulatejuustolla.  Peitä epätasainen jälki juustoraasteella ja päästä sisälläsi lymyilevä surrealistinen Dali irti koristelemalla kättesi tuotos leikkeleitä, kurkkua,  persiljaa ja kirsikkatomaatteja hyödyntäen. 

8. Asettele kakku pöytään sen arvoiselle paikalle ja valmistaudu ottamaan vastaan kiistattomia kehuja. Muista tarvittaessa hyödyntää ikivihreitä lauseita, kuten ” siis ihan pikaseen vaan pyöräytin jotain pientä” tai ”toi nyt vaan on tollanen, varmaan maistuu ihan hirveälle”. Vaatimattomuus kaunistaa, kato.