Ruokamatkalla: THE Best Ribs Ever

Otetaan seuraavanlainen skenaario: olet mennyt hövelisti lupaamaan että grillibileet voidaan järjestää luonasi ja seurauksia ajattelematta vielä kehunut laittavasi A-luokan pöperöt pöytään vaikka aikaisempi ruuanlaittokokemuksesi rajoittuu lähinnä mikropizzan lämmittämiseen (joo, paloi mutta vaan kerran). Toinen vaihtoehto on, että olet häveliäästi ilmoittanut laittavasi ”jotain pientä” mutta oikeasti haluat epätoivoisesti tehdä vaikutuksen a) uuden rakkaan ystäviin, b) anoppiin tai c) siihen tyyppiin jonka toivot jäävän ehkä vielä jälkiruuankin jälkeen ”auttamaan siivoiluissa”. Ja nyt hikoilet pyhäpaitaasi pilalle selaillessasi Googlea hakusanoilla ”gourmet ruoka kotiin kuljetus”. Sitten saat ensimmäisen järkevän ajatuksen ja hakusanaksi muuttuu ”best ribs ever”. Ja niin löysit tämän blogin. Ja pelastuit.

Joo joo. Oma kehu haisee ja muuta suomalaista, mutta näillä ribseillä on löydetty tie monen ystävän sydämeen. Luulen jopa, että näiden takia sosiaalinen elämämme on aina kesäisin vilkasta kun ystävät sopivat kanssamme treffejä tai kutsuvat mökille ja sitten vaivihkaa lauseenvastikkeen välissä tokaisevat muka ihan muina lihansyöjinä, että mites mites, olisko ribsit mitään? Ja olishan ne!

Tässä teille oman elämän Teija Sopasille (jos kommentoit tuohon et kelle? niin vaihdetaan tähän vaikka Akseli Herlevi. Jos vieläkin oot pihalla niin KVG) THE ribsien ohje. Ainesosien määrät viitteellisiä. Niinkuin kirjoittajakin.

Ostoslista:

1. Ribsejä (dah) 1 per maha ja ehkä kerta kiellon päälle
2. Rosmariinipuska eli tuoretta. Joo, maksaa vähän enemmän, mutta kyse olikin parhaista, ei halvimmista…
3. Ruokosokeria. Ei ole sama kuin valkoinen tai fariini. Fariini kuuluu Irish Coffeen kanssa. Siitä erottaa.
4. Balsamicoviinietikkaa. Alkoholiprosentilla ei tässä ole merkitystä. Se on sit eri asia se ruuanlaittoviini.
5. Suolaa. Tässä kohtaa ei välttämättä tarvii hifistellä minkään Himalajan vuorisuolan kanssa. Ne terveysvaikutukset taitaa nollautua viimeistään kun tuo lihamäärä jymähtää vatsan pohjaan.
6. Pippuria. Musta, punainen, valkoinen. Värillä ei ole väliä kunhan sitä on. Rasismi on niin last season.
7. Chiliä. Jos olet HC-tyyppi niin voit käyttää aitoa Thai-chiliä, mutta siinä tapauksessa kannattaa treffiseuraa varoittaa. Jos siis haluaa vielä toisetkin treffit.
8. Valkosipulia. Itsehän aina käytän omalla vehreällä kotipihalla kasvatettua luomuvalkosipulia. (Todellisuudessa tuo on anopin pihalta. En ehkä ole kovinkaan tunnettu viherpeukaloudestani. Enkä näköjään oikeista sanoista)
9. Hyvää BBQ-soosia. Mä oon ihan addiktoitunut Sweet Baby Ray’s Hickory & Brown Sugar-kastikkeeseen. Ei yllätä ketään. Sokeria. Mmmmmm.
10. THE secret incredient: kärsivällisyys ja hyvä grillaaja. Meinasin kirjoittaa että rakkaus, mutta joku saattais pitää sitä liian siirappisena. Mut ehkä mä saan sen anteeks ku oon niinku newly wed. Ai en vai? No en sit kirjota niin. Pidä tunkkis. (Se siitä kärsivällisyydestä. Tän vuoksi meillä grillaa mies.)

Sitten varoituksen sana: tää ei oo mitään pikaruokaa. Todellakaan. Valmistelut pitää aloittaa jo edellisenä päivänä marinoinnin merkeissä. (Toim.huom. Ei itsensä vaan lihan) Ihan ekaks kannattaa irrotella lihoista kalvot. Työkaluiksi käy haarukka jonka väärä pää työnnetään kalvon alle ja käännetään. Itsehän en ole tuota koskaan tehnyt. Meillä on nääs työnjako. Miesten juttuja moiset. 

Mun juttu on tehdä marinadi koska mä oon mestari silppuamaan. (On käynyt joskus mielessä että onkohan mua kehuttu vaan sen takia, että joku nimeltä mainitsematon miehen turjake voi sysätä sen mun kontolle? Hmmmmm.) No, ei se nyt niin paha rasti ole: Silppua ainekset 2-8 pieneksi (joo, balsamicoa ei tarvii silputa senkin näsäviisas pjönttö) ja tee aineksista tahna. Sitä sitten hierotaan fysioterapeutin ottein lihaan kummallekin puolelle. Sitten lihat pakataan takaisin paperiin ja mieluusti vielä muovipussiin ja takaisin jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. 

Ennakointia harjoitetaan myös seuraavana päivänä, kun lihapötkäleet kärrätään uuniin. 150 astetta ja 5 tuntia. Kyllä, teksti on oikoluettu eikä tuossa ole kirjoitusvirhettä. Voi olla että vähempikin riittäis, mutta eihän jostain kolmen tunnin uunittelusta sais lainkaan niin herkullisia keskusteluja aikaan. 

Lappaa lihat syvälle uunipellille, kaada päälle vettä noin puoliväliin asti, peitä pelti tiiviisti muutamalla kerroksella foliota ja nosta varovasti uuniin, älä kippaile nestettä pitkin pöytiä kuten tää kokkikolmonen täällä. Varsinkaan sitten kun nostat ne uunista. Poppaa. 

Viiden tunnin ja muutaman ruuanlaittojuoman jälkeen, nosta ribsit uunista, kaada neste pois ja anna jäähtyä vähän. Siitä liemestä sais varmasti mahtavan kastikkeen jos osais tehdä. Mä en osaa. 

Sitten onkin grillauksen vuoro: pintaan vähän BBQ-kastiketta ja hyvä rapea pinta grillissä ja kiireen vilkkaa lihat pöytään jossa nälkäiset vieraat jo odottavat kuola suupielistä valuen. Paitsi kasvissyöjät. Joo, se kannattaa muuten tarkistaa etukäteen. Voi olla että pikkasen pilaa tunnelmaa siinä vaiheessa alkaa lähikaupasta metsästää jotain soijanakkeja.

 

No. Nyt se on paljastettu. Meidän salainen ribs-resepti. Mutta onko kyse vain reseptistä (joka rehellisyyden nimissä on itsekin netistä löydetty ja vähän modattu) eli pystyykö kuka vaan  tekeen samalla reseptillä yhtä hyviä ribsejä? Kokeile ja kerro! Tai vielä parempi: kutsu mut syömään. Lupaan tuoda viinipullon.

Mitä tänään syötäisiin?

Kuinka monelle teistä on tuttua se, ettei keittiövuoron iskiessä keksi mitään uusia reseptejä, ei ainakaan sillon ku pitäis taas ottaa itseensä niskasta kiinni ja syödä terveellisesti? (jos vastasit ei, joko valehtelit tai olet joku supergourmetkotikokki JA valehtelit). Mulle iskee ainakin kaupassa joku täydellinen blackout ja omasta keittokirjasta löytyy vaan ne samat kanasalaatit ja jauhelihakastikkeet kuin viime viikollakin. Sitten, jos yrität olla innovatiivinen ja tutkailla internetin ihmeellisiä syövereitä uusia reseptejä etsiessäsi, kaatuu projekti omaan mahdottomuuteensa joko siitä syystä ettei omasta lähikaupasta (eikä varsinkaan omasta ruokakaapista) löydy puoliakaan reseptin vaatimia aineksia tai sitten ruuan valmistus olis pitänyt aloittaa viikko sitten ja sullahan on nälkä NYT! Mä haluun sellaisia terveellisiä reseptejä, joiden tekemisessä ei tarvitse olla käynyt hotelli-, ravintola- ja catering alan perustutkintoa ja jotka auttavat mua pääsemään eroon bussimatkan maratonpuheluista ystävälle aiheesta ”onks sulla mitään ajatusta mitä tänään syötäisiin?!” ja siirtyä aiheeseen ”Siis se sano mitä!?!?”. Paljon tärkeempää ja mielenterveyttä virkistävämpää. Siis juoruilu. (Ai sä et juoruile? Älä valehtele. Miehetkin juoruilee. Mä oon kuullu.) Onkohan mun hätähuutoon nyt vastattu? Mulle vinkattiin käyttäjien itsensä luomasta Makoisa.fi-sivustosta jossa siis oman elämänsä jamieoliverit (vaatteilla tai ilman, en ole vielä ihan varma) ja ruokabloggarit sulassa sovussa jakavat omia parhaita reseptejään. Juurikin niitä hyviä ja terveellisiä vaihtoehtoja. Ja nyt ei ole kyse mistään puritaanisesta tai stoalaisesta lähestymistavasta ”ilman herkkuja tulee sinun hyvä olosi ansaitseman”, vaan heti etusivulla silmille lävähtää maidottoman mansikka-raparperijäätelön,suklaa-banaanikakun ja hummuksen ohjeet. Voikohan noilla jälkiruuilla korvata päivän muita aterioita? Hmmmm…

Makoisa.fi-sivuston hakuominaisuudet on myös melko hyvät. Reseptejä voi selailla mm. aineksen, ruokavalion (myös paleo mainittu 🙂 ), valmistustavan tai ruokalajin mukaan (siis onko pääruoka, jälkiruoka, tapas, jälkiruoka, naposteluun vai jälkiruoka). Tähän on myös lisätty haku ”mistä ainesosasta et pidä?”, joka saattaa osoittautua käytännölliseksi ominaisuudeksi silloin, jos lähipiirissä sattuu oleen, sanotaan nyt vaikka, henkisesti sipulille allerginen nimeltä mainitsematon mieshenkilö. Näppärää. Itsehän en keksinyt tuohon kohtaan kuin ginin.

Eli nyt, jos jossain omien reseptilaatikoiden ja käsin nyhverrettyjen keittokirjojen kastikkeiden tahrimilla sivuilla on jotain jakamisen arvoista, niin Makoisa.fi on se foorumi, jolla saat omille kyvyillesi arvoistasi   käyttöä. Varsinkin, jos puoliso on joskus heikkona hetkenään vuosia sitten mennyt arvostelemaan kokeilujasi tai rivien välistä antanut ymmärtää, ettei nuo viherpiipertäjien jutut oo mistään kotoisin, niin profiilia ja reseptiä kehiin. Sitten voit laittaa miehelles luun kurkkuun, et kato nyt, näin moni seuraa mua. Sä et vaan Vesa tajuu! Itse ajattelin alkaa seuraamaan omaan makuun sopivien kokkailijoiden ruokaideoita. Ehkä pitää myös seuraa oman personal punisherin Kanervan reseptejä. Ellei muuten niin tietää sitten ainakin mistä se puhuu ja voi kirkkain silmin väittää, että kyllä oon kokeillu ja aijettä ku oli hyvää (vähän niinku ne lehtikaalisipsit).

Ihan triviaalina juttuna mun mieltä lämmittää kovasti tässä sivustossa vielä yksi asia: kielen käyttö. You so had me at ”Löydä ystäväisesi” ja ”iloinen rohmurähmy”! 🙂