Treenimatkalla: Välineurheilua parhaimmillaan by TRX

  Mun ei koskaan kannattaisi pyytää vinkkejä mihinkään kun aina hurahdan täysillä kaikkeen uuteen kivaan. Joku aika takaperin kyselin teiltä lukijoilta, että milläs vempeleillä te junppailette kotosalla. Joku turjake meni ja mainitsi TRX-nauhat ja se oli sitten menoa. Koska olen pääsääntöisesti pihi, en raaskinut maksaa 250€ niistä aidoista ja oikeista. Sitäpaitsi ne on keltaiset. Keltaiset! Ei sovi mun treenivaatteisiin lainkaan. No, ehkä niihin oransseihin trikoisiin, mut ei sit kuitenkaan. Onneks meillä on Ebay. Sieltähän löytyi alta aikayksikön pinkit nauhat ja ihan pilkkahintaan. Värillähän ei ole väliä, kunhan se on pinkki. Ja ei ihan varmana ole alkuperäisten laatua, ei varmaankaan kestä parisataa kiloista miehen rotjaketta riippumassa koko painollaan kuin mikäkin serrano kinkku, mutta ihan sellaisiin painoluokkiin ei tämän huushollin jäsenet tule toivottavasti koskaan yltämäänkään. Ja se olis vähän niinku se idea näissä nauhoissakin et pysyis oma paino henkilövaa’an mitattavissa lukemissa.

  Oon joskus salilla koittanut rimpuilla noilla naruilla vaklattuani naapurijumpparin helpolta näyttäviä liikkeitä. Yleensä nämä testaukset on päättyneet muutaman toiston jälkeen sekä hiestä että vähän häpeästäkin punaiseen naamaan. Ei ookkaan ihan niin helppoa kuin miltä näyttää. Haaste numero yks on esim. saada ne pirun lenkit jalkoihin kiinni ilman että teet kolmois slutsevin naamallesi. Haaste numero kaks on sit pysyy kasassa kun kiskot niitä jalkoja ilmassa kohti rintaa. Mutta voi sitä onnistumisen iloa kun saat mielestäsi tehtyä muutaman tyylipuhtaan toiston. Siinä vaiheessa kannattaa pyytää siippa ottamaan tyylikkäitä treenikuvia blogia varten. Ellei muuten niin huomataksesi ettei se nyt ihan niin puhtaasti mennytkään. Delete, delete, delete…

  Mutta tuolla ne nauhat nyt terassilla roikkuu. Ja oon mä niitä kyllä käyttänytkin eli eivät ihan vain tuulikellon virkaa toimita. YouTube ja Google on onneks täynnä erilaisia ohjeita TRX-nauhoilla tehtäviä harjoituksia. Mun inhokkilempparit on pistoolikyykyt ja askelkyykyt takajalka lenkissä. Ja lantion nosto on kanssa hyvä. Kyllä mä niitä polvia rintaankin aina välillä teen, kun oon oikein reippaalla tuulella. Noista saa ihan hyvän treenin kun tekee vaikka 3 kertaa 20 toistoa kutakin liikettä.

  Mitäs muita hyviä liikkeitä noilla nauhoilla pystyy tekeen? Nyt kaikki parhaat ja pahimmat liikkeet jakoon! Ja ekstra bonuspisteitä saa, jos jaat jonkun nolon tarinan. Vai oonko mä ainoo joka siellä salilla on sotkeutunut noihin naruihin? 

Mainokset

Taistelu jatkuu allien salaliitosta huolimatta

IMG_3513

Taistelu takapuolen vajoamista vastaan jatkuu sinnikkäästi. Uutena aseena on talvisäilöstä kaivettu Paavo Polkupyörä. Prinsessa-Mirva, joka inhoaa polkemista kylmässä, on kylmän viileästi jätetty norsunluutorniinsa itkemään ja hahmogalleriasta on valittu sissi-Mirva. Tämä lattapepun kauhu on aamuisin lähes infernaalisen kylmässä (siis ihan oikeasti, on ollut melkein pakkasta!) vetänyt päälleen lähes kaiken pyöräilyaiheisen vaatetuksen mitä kaapista on löytynyt ja kammennut itsensä töihin. Olen vakaasti sitä mieltä, että ansaitsen jonkin sortin palkinnon tästä päivittäisestä 35 kilometrin matkasta. Edes sen papukaijamerkin. Takapuoleni on sitä mieltä, että se ansaitsisi tauon.

IMG_3514

Julistaessani sodan tipahtanutta takapuoltani vastaan, en täysin tajunnut sitä että kroppani saattaisi nähdä tässä jonkinlaisen tukilakon paikan. Salaliittoon painovoiman kanssa ovat käyneet myös ojentajat. Olen aina ollut siinä harhauskossa, että käsilihakset mulla on ihan ok kunnossa, niihin ei niin kauheasti tarvii panostaa. Tämä illuusio kyllä murskautui melko tehokkaasti tämän viikon Hot Pilates tunnilla.

Siinä minä ihan pahaa aavistamatta tuijottelin itseäni peilistä tehdessäni istumaan nousuja. Ojentelin käsivarsia eteen ja pyöristelin selkää. Kunnes silmiini osui omat allit! Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä tarkastelin noita riipakkeita siitä kuvakulmasta ja surullinen totuus oli, että kyllä nekin nyt ovat liittyneet salaliittoon takapuoleni kanssa. Tälle asialle pitää tehdä jotain. Luulivatko nuo lärpäkkeet tosiaan, etten huomaisi tätä petosta. Saisivat kuulla kunniansa ja KÄRSIÄ!

Onneksi Kanerva tietää kaiken kärsimyksestä. Tai sen tuottamisesta. Sitäpaitsi musta tuntuu, että se oli jo huomannut tämän kavalan petoksen ja tehnyt mulle saliohjelman nimeltä ojentaja (hah, siitäs sait) – olkapäät. Minähän marssin ihan muina naisina salille koston hehku silmissäni ja suurten painojen kuvat mielessä.

IMG_3560

Kaikki alkoi ihan hyvin. Tuttuja liikkeitä ja sopivasti painoa. Hyvää fiilistä siitä lihaksia polttavasta tunteesta ja siitä kun just ja just saa viimeisetkin toistot tehtyä ilman niitä synnytysääniä, joita kumma kyllä yleensä päästelee isot miehet. Mutta sitten tuli vastaan se raja. Ohjelmassa oli ojentajapunnerrukset. Suorin jaloin. Lisäpaino selän päällä. Kaksi kierrosta ja toistoina omat maksimit. Oikein kuulin kun ne ojentajat nauro mulle, kun edes ajattelin asiaa. Lisäpainon jätin suosiolla pois, mutta kun siististä laskeutumisesta huolimatta ylösnousu muistutti lähinnä mittarimadon kuolinkamppailua, niin oli pakko vielä keventää. Häpeästä punaisin poskin laskin polvet maahan ja tein naisten versiot. Toivoin, ettei kukaan ollut seuraillut mun rimpuilujani. Toisaalta tästä luovuttamisesta seurasi tietynlainen raivo: kyllä mä teille allit vielä näytän. Kun tämä projekti on päätepisteessään, niin mä teen ne ojentajapunnerrukset. Suorin jaloin. Lisäpainolla. Nauraen!