Sen 30 vuoden aikana, jona olemme perheen kanssa käyneet Espanjassa ja Torreviejassa (siis apua, kuinka vanha mä taas olinkaan?!), olemme aina käyneet ahkerasti markkinoilla. Jotenkin perverssisti rakastan sitä hälinää ja tavaran paljoutta ja mukamas hyvien diilien mahdollisuutta. Siis ihan krääsäähän siellä on toripöydät notkollaan, mutta jotenkin tulee aina oudon hyvä mieli kun katsoo miten turistimammat repii toistensa käsistä euron maksavia lumppuja ja valitsevat hämmentäviä alusvaatteita miestensä ”mieliksi”. Sitä jotenkin tuntee olevansa ihan tapahtumien ytimessä. Mutta sillain hyvällä tavalla ulkopuolisena. Että ”onneks mun ei tarvii tollaseen kulutushysteriaan lähtee mukaan” (ja samaan aikaan piilottelee omalta mieheltään TAAS uutta käsilaukkua. Mutta kun se maksoi vaan viis euroo!).
Joka tapauksessa markkinat on ihan must. Moneen kertaan. Pääsee vähän oikomaan makoilusta ja laiskottelusta jäykistyneitä jäseniä (Liikunnaksi sitä ei ehkä voi kutsua. Kilsan kävelyyn kun saa hukkumaan 40 minuuttia vaikka ei edes ostaisi mitään.) Ja parasta on, että markkinat on jossain joka päivä! Siis ihan joka päivä voi päästä penkomaan niitä samoja tavaroita. Ja joka päivä ostamaan niitä samoja ihmemoppeja, jotka edellisenä päivänä myytiin loppuun etkä ehinyt ostamaan kuin ne viimeiset kaksi. Huh, mikä helpotus.
Kannattaa udella naapureilta ja kylän miehiltä oman alueen parhaat markkinat. Itse olen laittanut kalenteriini viikonloput täyteen: perjantaina Torrevieja ja Pilar de Horadada, lauantaina Orihuela Costa (lähellä Zenia Boulevard ostoskeskusta) ja sunnuntaina kaikkien markkinoiden äiti: Guardamar. Sunnuntaina on kuulemma myös Lauran markkinat Ciudad Quesadassa (Tosin tuo paikallisoppaani ei nyt olekaan ihan varma olisko ne sittenkin Montesinoksessa. Vai jossain siinä välissä. Että silleen. Kannattaa ehkä kysyä vielä joltain ennenkuin noilla ohjeilla lähtee ostoksille.)
Jonkun hassun mielestä kannattaisi ehkä miettiä, miksi mä siellä markkinoilla haluan aina ravata. Yleensä on kuuma ja saman ajan voisi viettää vaikka rannalla. Tai baarissa. Tai rannalla baarissa. Vaatteita en ole sieltä enää pitkään aikaan löytänyt. Muutama (kymmenen) vuosi sitten sieltä löytyi kivoja kesätoppeja, mutta tällä hetkellä kohderyhmä näyttää olevan lähinnä keski-ikäiset naiset. (Nyt näsäviisaat suut suppuun! NIIN vanha en vielä oo!) Lapsuudesta muistan aina myös tuliaisiksi tuodut jättimäiset säkit karkkia, mutta nykyään ne maksavat 10 euroa kilolta! Mammuttimarkkinat ja hintarallit on pilanneet tän jutun ihan täysin. Lastenvaatteet on aika kalliita verrattuna kauppoihin ja monet on malliltaan tolle meidän hoikkeliinille ihan liian lyhyitä ja leveitä. Ennen saatoin myös hiplata kenkiä, kunnes tajusin niin monet kengät Suomen sateissa ja pakkasissa pilanneena, ettei ne ihan oikeasti kestä. Että onks tässä nyt sit mitään järkeä?
Luultavasti ei. Varsinkin, jos sitä kysytään noilta miehiltä. Mutta ei kysytä. Ja kummasti sieltä aina silti tarttuu jotain mukaan. Nimittäin ruokaa. Toisin kuin Suomessa, täällä markkinoilla saa tuoreita kasviksia ja hedelmiä edullisesti. Vuosikausia meidän perheen ja ystävien kesken hittituotteeksi on päätynyt valmiiksi grillattu kana. Sen kylkeen suosittelen ostamaan oliiveja ja valkosipulinkynsiä. Kannattaa ottaa kaikkea tuplamäärä, koska joku turjake kuitenkin avaa paketit jo autossa ja ”ihan vaan vähän maistelee”.
Loppuun vielä Irmeli-äidin turvallisuuskurssin lyhyt oppimäärä: Jätä passi ja muut tärkeät paperit majapaikkaan ja pidä huolta rahoista sekä puhelimestasi. Huolen pitäminen ei tarkoita sitä, että pidät puhelimen näkyvillä baarin pöydällä tai laukun tuolin selkänojalla. Jos joku kiltti setä haluaa ihan vaan nähdä olisiko sinulla rahaa lompakossasi, jos sittenkin haluaisit ostaa aurinkolasit, jotka ihan varmasti ovat aidot Raybunit, niin ei ole epäkohteliasta kieltäytyä.
Mirvan Menomatkat 