Vauvamatkalla Torrevieja edition: Apua lapseni on addikti!

644A0081Tämä loma on tuonut esiin tuossa 9 kuisessa kääpiössä yhden erittäin tuhoisan piirteen. Lompakolle nimittäin. Hän on osoittautunut hiekkaranta-addiktiksi. Itse enemmänkin uima-altaiden ystävänä, syytän tästä geneettisestä erheestä täysin lapsen isää. Pakko kuitenkin myöntää että rakkaus lajiin sekä lievä tanoreksia (no, okei ei lainkaan lievä) tulee kyllä minun puoleltani.

IMG_3104Olen kuullut että tämän addiktion hoitoon ristiriitaisesti toimii vain ja ainoastaan säännöllinen altistus auringolle ja hiekkarannoille. Tästä juontaa se pohdinta lompakon sisällön tuhoutumisesta. Jos sitä pitää, vaikkakin kuinka vastahakoisesti ja ihan vaan lapsen etua ajatellen alkaa (älä siellä viisastele että miten niin alkaa) muutaman kerran vuodessa reissaamaan ympäri maailman rantalomakohteita, niin ei sille sitten mitään voi. Kyllähän sitä äitinä pitää olla valmis uhrautumaan.

644A0055Lompakosta puheen ollen. Kuka tän kaiken sit kustantaa? Meillähän on kyllä hyvä vakuutus. Menisköhän tällainen hieman erikoisempi sairaus siellä läpi? Tai sit Kela! Joo hei, maksaahan ne psoriasispotilaillekin lomamatkoja (okei okei. Huono, huono vitsi). Jaa-a. Ehkäpä tää taitaa sittenkin vaatia sen halpojen kotiruokien listan päivittämistä ja omaehtoisen porttikiellon antamista muutamaan lastenvaateliikkeeseen. Ja lottoamista.

Tähän mennessä rantaelämää ajatellen paras hankinta on ollut tuo UV-uimapuku (Ebayn ihmeellisestä maailmasta, mistäs muualta) johon kuuluva ehkä hieman muukalaislegioonalaisen hattua muistuttava lätsäviritys ei ole tytön lemppari, mutta silti oikeinkin toimiva härpäke. Aurinkorasvalla ei tarvitse läträtä kuin kasvot ja jalat. Säästää melkolailla kaikkien osapuolien hermoja. Jostain kumman syystä tuon tahmaisen aurinkorasvan levitys ei ole se hauskin osa rantapäivästä.

IMG_5362Kaikki tämä on sen arvoista, että näkee tyttärensä ihastuksesta tirskuvana työntävän sormensa hiekkaan (ja hiekkaiset sormet suuhunsa) ja hiekkakakku toisensa jälkeen tuhoavan äidin vaivalla rakentamat hiekkalinnat. Ja sitten illalla nukahtavan melkein jo ennen kuin hänet edes laskee sänkyyn. Mutta tämähän on siis vain sivutuote. Mutta melko mahtava sellainen.

644A0038-3-EditP.s. Täällä Torreviejassa on kaksi rantaa osoittautunut meille niiksi lemppareiksi. Toinen on Zenian ranta joka saa bonuspisteen rantabaarin ilmaisesta wifistä. Toinen on Campoamorin ranta eli Playa de la Glea, jossa on kiva pikku terassi josta saa vähän hiukopalaa. Ja olutta. Joka paikasta saa olutta. Molemmat on siistejä rantoja, joissa muutamaa hämmentävää yläosatonta keski-ikäistä vapautuksen kokenutta daamia lukuunottamatta on melko rauhallista näin marraskuisina päivinä. Kesällä taitaa olla melko lailla eri meno.

Ensimmäiselle rantaturneelle pakkasimme auton täyteen tuikitarpeellista tavaraa. Raahasimme kamelien tavoin rannalle tuolia ja UV-telttaa vain huomataksemme istuvamme koko ajan joko hiekalla tai ehkä jopa hetken pyyhkeen päällä. UV-teltta toimi ainoastaan tavaroiden säilytyksessä, sillä eihän tuo ikiliikkujamme siellä viihtynyt. Nyt muutaman keikan jälkeen on roudaaminen jätetty minimiin. Mukana kulkee perus vaippakassin lisäksi vain alusta, pyyhkeet ja hiekkalelut. Ja tietenkin pieni kylmälaukku. Ihan vain virvokkeita varten. Jos sieltä rantabaarista ei sitten kuitenkaan saisi juotavaa.

IMG_5360

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s