Vauvamatkalla: Maitonarkoosi



Tuota pientä ihmettä voisi tuijottaa tuntitolkulla. Varsinkin ruokailun jälkeiset ilmeet on niitä parhaita. Maitobaarin vakioasiakas yleensä sammuu tiskille ja koska maitonarkoosi on hyvä nukkua pois juuri siinä mihin tipahtaa, on baarin ainoa työntekijä melkolailla sidottu tuoliin, sohvan nurkkaan tai sängyn pohjalle. Siinä sitä aikaa tuijotteluun sitten onkin ihan hyvin. Otsan rypistelyt, hymyt (mun mielestä ihan selvästi äidille suunnattuja, sanoivat muut mitä tahansa jostain reflekseistä, höpö höpö), suu auki kuorsaaminen (tämä tulee isän puolelta), käsi poskella pohtivan oloisena. Sitä jaksaa vieläkin ihmetellä kuinka me ollaankin osattu tehdä jotain näin suloista. Kakan hajuineen kaikkineen! 😍 

Tuo maitonarkoosi voisi tosin olla välillä hieman syvempi. Jostain kumman syystä addiktimme havahtuu heti jos lempihuume maito yrittää vaivihkaa hivuttautua muutaman metrin päähän nauttimaan hieman omasta ajasta esim viattoman ruoka-annoksen äärellä. Puhumattakaan siitä jos olet äärioptimistisesti keittänyt itsellesi teetä tai kahvia. Sen juominen lämpimänä on yhtä todennäköistä kuin oma osallistumisesi Oscar gaalaan. No, kylmä kahvihan kaunistaa, eikö?





Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s