Personal Punisherin sallitut herkut

Aamupala

Yleensä kun aloittaa jonkun kuurin, niin ensimmäisenä tulee mieleen jäätävän tiukka dieetti ja totaalikieltäytyminen kaikista herkuista. Sitten kun on sen muutaman viikon kärvistellyt ja vihdoin mahtuu siihen täydelliseen mekkoon, voikin heittää koko leikin läskiks ja oksennukseen asti ahtaa sisäänsä kaikki ne herkut, jotka laihiksella jäi syömättä. Joskus olen miettinyt onko nautittujen herkkujen määrä jotenkin vakio? Samaan aikaan, kun toisella kädellä lappaa suklaata suuhun, miettii että onko tässä mitään järkeä? Eihän siinä ole.

Kokeilin muuten hetken sitä kuuluisaa 2/5-diettiä. Täydellisen epäsopiva ainakin itselleni. Muutaman päivän mietit vaan sitä, mitä kaikkea syöt kun on ne ”vapaat” päivät. Söin jopa sellaisia herkkuja, joita en tavallisesti syö, kun kerran ajatus oli että nyt saa syödä. Aivan järkyttävää. Muutenkin tuntuu siltä että kaiken maailman kaalikeitto- ja lentoemäntädieetit (syödäänkö siinä siis lentoemäntiä?) on sellaisia vippaskonsteja, joilla ei ole loppu viimein mitään hyviä vaikutuksia. Ei sovi mulle.

Siksi olenkin halunnut tehdä pikku hiljaa muutoksia ruokavaliossa. Sellaisia muutoksia joiden kanssa voin elää. Ja nauttia elämästä.

Muutama vuosi sitten katsottiin Kanervan a.k.a Personal Punisherin kanssa hieman tuota mun ruokavalioo ja silloin päätettiin, että kuukauden verran syön tiukan terveellisesti ja jätän hiilarit minimiin. Kuukausi venyi kolmeksi, mutta hiipui lähes tavanomaiseen ruokavalioon lomien mukana. Lähes. Siitäkin ihmiskokeilusta jäi jälkeen muutamia järkeviä valintoja.

Tällä kertaa tavoitteena oli hienosäätää ruokavalintoja ja etsiä hyviä vaihtiksia arkiruuille, mutta -nyt tarkkana- myös sallia herkuttelu! Kanerva on postaillut mulle jos jonkinlaista herkkureseptiä, joista yksi oli todellisenkin makean himoisen hiiren sokerihampaan kolotuksen parantava Snickers-jäätelö. Ohje löytyy esim Torkkuja ja nokkosia-blogista. Täytyy myöntää, että vaikka olenkin aikamoinen herkkuhiiri ja muutama vuosi sitten pystyin vaivatta tuhoamaan maitosuklaalevyn yhdeltä istumalta, niin tumman suklaan makuun päästyäni, on ehkä oma sokerihammas hieman hellittänyt ja kilon sijaan suklaata riittää enää rivi. Kerrallaan. Sitten vähän ajan päästä voi ottaa toisen. Siksi ehkä tää Snickers-jäätelö on aavistuksen liian makea mulle. Enpä olis uskonut. Ehkä pitää koittaa sitä tuolla raakasuklaalla ens kerran. Tai sitten laiskana otan vaan lusikallisen maapähkinävoita ja banaanin.

Lehtikaalisipsit

Suolaisen ystäville listalla olis vaikka lehtikaalisipsejä. Ohjeen googlasin täältä internetin ihmeellisestä maailmasta. Taidan vielä hieman harjoitella maustamista. Hyppysellinen chiliä tarkoittaa tuolla meidän autenttisella chilillä ehkä aavistuksen eriä kuin jollain jauheversiolla. Huh! Ehkä seuraava satsi olis syömiskelpoista.

Kanervan hehkuttamaa siemenleipää pitää vielä kokeilla. Siinä voisi olla vastaus leivän kaipuuseen. Tosin täytyy sanoa, että vatsa on kiittänyt vehnäleivästä luopujaa. En mene yksityiskohtiin. Koita itse, niin tajuat.

Seuraavaks pitää unohtaa ruoka hetkeks, sillä rasvanäpeillä ei voi käydä askarteleen eikä vastavalmistuneille voi selittää korttien ruokatahroja sillä, et ”kuule ku se on tositosi terveellistä”.

Butterfly Effect Unique Card Designs

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s