Arjen luksusta: Samppanjaa ja vauvakutsuja

Image

Vielä muutama vuosi sitten samppanja oli ehkä kylmän eliitin hifistely-juttu johon tavallinen tallaaja ei rahojansa tuhlannut. Samppaanjaa juova oli itseään korostava hienostelija, naisten lehtien sivuilla seikkaileva julkkis. Ravintola-ajoilta muistan tarinan klubi-takkisesta ”herrasmiehestä” joka samppanjaa tilattuaan olisi ehdottomasti halunnut samppanjavispilän ja pyysi myös tarjoilijaa siirtämään rahvaan pois haluamastaan ikkunapöydästä. Onneksi tästä ollaan jo nyt valovuoden päässä.

Image

Itse löysin samppanjan aikoinaan turvallisen Cava-tien päästä siinä vaiheessa, kun ”less is more”-asenne rantautui osaksi omia illanviettoja. Kuplajuoman hippa-indeksi on jo muutaman vuoden ollut kovassa kurssissa ystäväpiirissäni ja kun kutsu Korjaamon Samppanjamarkkinoille tuli , hävisi sana EI täysin omasta sanavarastosta ja olin jo puolessa välissä matkaa.

Perjantaina alkuillasta Korjaamolla oli jo hyvä kuhina, sekalainen seurakunta hypähteli kuplista kepein askelin näytteilleasettajan luota toiselle ja ojenteli ihka omiksi saamiaan Lehmannin lasejaan maistellakseen VIELÄ sitä yhtä samppanjaa. Aloitimme tutusta Keltaisesta Leskestä Veuve Cliqcuotista, siirtyen Taittingerin kautta Nicolas Feuillatteen ja päätyen Laurent Perrieriin ja itse Madonnan häissä tarjottuun rose samppanjaan. Gran Cru, Prestige Cuvee, Brut… Termit lentelivät vasemmalta ja oikealta. Onneks niistä ei tarvinnut ymmärtää mitään, tärkeintä oli vain nauttia. Kukaan ei kysynyt että löydätkö tästä nyt sen ja sen tuoksun, niinkuin aikoinaan WSET-viinikurssilla. (Kyllä juurikin siellä missä muut löysivät niistä pirun viineistä kaiken maailman litsiluumuja ja länsirinteellä kasvaneita kevätpörriäisiä, kun itse kroonisena nuhanenänä tunnistin lähinnä puna- ja valkoviinin). “May all your joys be pure joys, and all your pain champagne.”

Image

Image

Samppanjamarkkinoilla on maksutapana käytössä vanhalta Lintsiltä kopioitu lipuke-systeemi: samppanjat on hinnoiteltu lipukkeiden määrän mukaan. Voin kertoa, että kolmella lipukkeella sai jo sellaisia samppanjoita, joita ei ihan sokkona viitsisi Alkosta käydä valitsemassa. Muutama uusi lemppari löytyi. Kunhan vaan muistaisi vielä viikon päästä mikä se oli…  Ja siis niillä lipukkeilla sai myös syömistä gourmet-hodareista ostereihin. Ei tarvinnut mennä mäkkärin kautta kotiin.

Image

Jos perjantai meni juodessa (siis ihan vaan maistellessa) niin sunnuntai meni syödessä (sama, ihan muutaman maistoin). Vastapainona aikuisten juhlille oli ihan vain vaan parilla, öö, kuukaudella myöhästyneet vauvakutsut. Maha-asukki oli niin innokas maailmaan saapuja, ettei juhlia ehditty pitämään ennen tyypin putkahdusta maailmaan. Päätettiin sitten odottaa sen verran että kirppukin pääsi mukaan juhlimaan äidin kanssa. Tällaiset juhlathan on mitä mainioin tekosyy herkkulistan lähtöön lapasesta. Kun kaikki tuovat ”jotain pientä”, on normaalin perheen ruokapöydän maksimikantokyky äärirajoillaan. Kuten myös juhlijoiden. Mikä ihme siinä on, että kaikkea täytyy aina maistaa niin paljon?!?!

Image

ImageImage

ImageImage

Itse leivoin pätkis-kakun, joka oli superiisi ja josta riitti myös kaikkien naisten miehille tuliaisiks. Nyt se kakunpala odottaa tuolla meidän jääkaapissa ja kuulen ihan selvästi, että se huutaa siellä. Jos ihan vaan pikkasen maistaisin. Ei enää ole paha olo. Vielä.

Onneks ens viikko on ihan kulman takana. Pääsee takas ruotuun. Eihän tossa ole ku pääsiäinen tulossa. Pääsiäinen tarkoittaa yhtä ku mökki. Mökki tarkoittaa yhtä ku Fat Camp. Apua!

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s