Curacao ja Bonaire: Saarelta toiselle siirtyminen ei ollutkaan ihan tunnin juttu

20140312-215502.jpg

20140312-155710.jpg

Tänään on ohjelmassa saaren vaihtaminen. Curacao on ollut meille hyvä, mutta excel-taulukko ilmoittaa, että tänään jatketaan matkaa. Eikä excel valehtele. Ellei sitten joku ole sössinyt kaavaa, mutta se on sitten jo toinen tarina.

Mikä ihme siinä muuten on, että matkalaukun uudelleen pakkaaminen ei KOSKAAN ole yhtä helppoa kuin lähtiessä. Olen tähän mennessä ostanut yhdet bikinit, mutta silti tuntui ettei laukkua saa kiinni. Täydellisen mysteerin ja jopa jonkinlaisen salaliittoteorian voisi kehitellä siitä, että viimeksi Miamista lähtiessäni ällistytin Maaritin superpakkaajan taidoillani. Se määrä tavaraa, joka organisoitui uuteen matkalaukkuun olisi helposti täyttänyt yhden ison vaatekaapin. Tällä kertaa kyse oli siis varmasti siitä, että ”joku” oli laittanut matkalaukkuuni jotain ylimääräistä. Eikös ne siitä varoittelekin aina lentokentillä?

Toinen täydellisen omituinen juttu on se, että jopa näillä lentomaileilla osaan aina kehittää itselleni jonkin asteisen jännityksen. Nytkin olin ihan varma, että joko tulee kiire, auton palautuksessa on joku ongelma tai lentoyhtiöllä ei ole lainkaan tietoja meidän lipuista. Jännitystä ei yhtään helpottanut se fakta, että olin ostanut liput netistä Cheapoair-yhtiöltä. Siis ihan oikeesti. Kuka täysissä järjissä oleva asioi Kitupiikki-nimisen lentoja myyvän yrityksen kanssa? Olihan ne liput halvat, joo…

Kyseisestä yrityksestä ei ehkä jäänyt se luotettavin kuva sen jälkeen, kun heidän nettisivunsa eivät hyväksyneet lainkaan ääkkösiä ja Juhiksen sukunimi piti itse kirjoittaa ae ja oe muotoon. Yritin vielä sähköpostitse vahvistaa kirjoitusasun oikeellisuuden, mutta tuo kirjeenvaihto jätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia enkä sitten enää neljättä kertaa yrittänyt saada vastausta. Onneksi ystäväni osasi kertoa, että lipun nimessä saa (ainakin Finskillä) olla 4 tai 5 kirjoitusvirhettä. Yritetään siis tarvittaessa selvitä selittämisellä. Ja tällä kertaa, Miamin lentokentän nimi-hässäkästä viisastuneena, osataan pyytää supervisor paikalle.

Osa huolistani oli aivan turhia. Oltiin ajoissa kentällä, auto oli ok ja lipputiskillä oltiin ihan sujut sen kanssa, että halutaan matkustaa heidän kyydillään. Tosin ei ihan silloin ku me oltais haluttu. Meidän lento oli peruttu, joten jouduttiin odottelemaan seuraavaa muutama (neljä) tuntia. No, voishan asiat paskemminkin olla. Ainakaan ei ole kylmä 8)

20140312-160119.jpg

Mikäs tässä odotellessa, kun on free WiFi.

20140312-160543.jpg

Ja baari.

20140312-160654.jpg

Curacaon kenttä on melko minimaalinen ja kaikki kaupat oli kyllä hetkessä skautattu: no bonus. Ajan kuluksi tutkittiin Bonairen rantasukelluskohteet läpi. Laskettiin, että jos tehdään 4 dyykkiä/päivä niin saadaan mielenkiintoiset kohteet kartoitettua. Pitänee siis vielä hieman karsia listaa…

Vihdoin päästiin lastaamaan itsemme koneeseen. Oman jännitysmomenttinsa tässä loi koneen propelli-ominaisuus, mutta asiaa ei ehtinyt hirveästi jännittää, koska todellinen lentoaika oli ehkä 15 minuuttia. Ottaen huomioon, että Mirvan Menomatkojen Bonairen saariretken kokonaismatkustusaika venyi lopulta 6,5 tuntiin, ei tuota pientä ilmahyppäystä olisi ehkä kannattanut edes mainita.

20140312-215151.jpg

20140312-215407.jpg

20140312-215231.jpg

20140312-215646.jpg

Vihdoin pääsimme hotellille, jossa respassa meidät vastaanotti NCIS Los Angelesin Hetty 🙂 Jatkoa seuraa…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s