Curacao: pinnan alla on bileet!

Yksi tärkeimmistä syistä lentää tuhansien kilometrien päähän kotoa oli himo päästä sukeltamaan. Varsinkin Bonairen pitäisi olla sukeltajien mekka, mutta eihän me maltettu Curacaon sukelluspaikkojakaan aivan jättää tutkimatta.

Itselleni tuttuun ja välillä hieman ärsyttävään tyyliin, olin jo todella hyvissä ajoin kahlannut läpi internetin tietoviidakon ja etsinyt hyviä sukellusoperaattoreita. Samaisilla tutkimusmatkoilla törmäsin myös turisteille myytävään Welcome Curacao -korttiin, jolla eräältä suurelta sukellusfirmalta sai 10% alennuksen. Ystäväni Miamissa, ”The ultimate coupon lady” Maarit olisi ylpeä minusta. Muutaman dollarin hankinnalla säästettiin illallisen verran rahaa.

Sukellushan on mitä suurimmassa määrin välineurheilua. Ja tässäkin urheilussa värillä ei ole väliä, kunhan se on pinkki 😉 Entuudestaan mulla oli pinkit räpylät ja snorkkeli. Juhis lisäsi kavalkaadiin sukellustietokoneen pinkin rannehihnan huoltokäynnin bonukseksi. Itse metsästin märkkäriä ja vihdoin löysinkin sen brittiläisestä nettikaupasta Wetsuit Outletista hyvällä hinnalla, pinkeillä koristeilla tietenkin. Joulupukin konttiin eksynyt pinkki, omiin hampaisiin muotoiltava suukappale kruunasi vielä paketin. Color coordination gone too far?

20140311-192548.jpg
Ocean Encounters sukellusfirma vaatimalla vaati, että ennen maksettuja venesukelluksia tekisimme ilmaisen tervetuliais-dyykin heidän kotiriutallaan. Me tietenkin ajateltiin, että he haluavat nähdä meidän sukellustaitojen tason tai että ohjatusti taas muistutellaan mieleen, miten siellä veden alla hengiteltiinkään. No joo, ei ihan.

Meille lyötiin kamat eteen ja kerrottiin, että tosta uitte tohon ja sit tosta alas ja siitä ensin vastavirtaan about 30min ja sit takas. Pitäkää hauskaa ja vetäkää tota poijua pinnalla ettei veneet aja päälle. ”Niin siis me ei olla sukellettu about vuoteen eikä ikinä kahestaan.” ”Aijaa, no hyvin se menee. Moikka!” Täytyy myöntää, että jännitti. Olin vielä lukenut Danin tutkimuksen sukelluskuolemista ja siinä sanottiin, että moni onnettomuus tapahtuu sarjan ekalla dyykillä. No, sanomattakin selvää, että selvittiin. Eli äiti, voit jatkaa hengittämistä.

Muuten täytyy sanoa, että OE hoiti hommansa ihan tyylikkäästi. Palvelu oli ystävällistä, kamoja kannettiin sun puolesta ja nimetkin osattiin (melkein) lausua oikein. Tosin vaikutti siltä, että ne oli luovuttaneet Juhiksen ääkkös-sukunimen kanssa ja se esiintyi joka paikassa mun sukunimellä 🙂

Sukellukset oli superiisejä. Monesti noustiin ylös noin 55-60 minuutin kohdalla niin että oli vielä puoli tankkia ilmaa. Ei paljon muuta tarvinnut tehdä ku lillua ja nauttia. Kyllä tää sukellustouhu on niin siistii. Mä olin vaan ihan fiiliksissä ja Juhis puuhasteli jättimäisen kameransa kanssa, joka on lainassa serkulta. Boys and their toys. Meneeköhän joululahjalistalle? Jos, niin palkankorotusta odotellessa…

20140311-195550.jpg

20140311-195601.jpg

20140311-195613.jpg

20140311-195625.jpg

Pinnan alla nähtiin taas jos jonkinlaista öttimöntiäistä. Mun ehkä lemppari oli sellaiset diskopallokalat. Ne on jonkin kalan poikasia, jotka hohtaa sinisinä ja bling bling pilkullisina. Sööttejä, mutta vaikeita kuvattavia kun piruvie aina livahtavat johonkin korallin koloon.

20140311-195758.jpg

Tiistain sukelluksella kohdattiin myös supersöötti pufferi, joka seuraili meitä vaikka kuinka pitkään. Se oli symppis, mutta ei ilmeestä päätellen innostunut kaverikuvasta aivan yhtä paljon kuin minä.

20140311-195944.jpg

Vielä ihan viime minuuteilla huomasin että Juhis kuvailee squideja siinä vähän matkan päässä. Nostin katseeni ja kas, siinähän oli kolme hassua kaveria mulkoilemassa mua ihan kosketusetäisyydellä. Pääsivät pirut yllättämään.

20140311-200143.jpg

Vaikka hieman harmitti, että tiistain reissu muuttui ison veneen moottorin hajottua normidyykeiksi Klein Curacaon ja East Pointin sijaan, niin oltiin kuitenkin ihan tyytyväisiä. Onneksi ei itseasiassa oltu sillä veneellä liikenteessä kun moottori kosahti. Ei olis paljoa Pelikaanit turbiinissa-vitsit naurattaneet. Olishan se tosiaan ollut siisti päästä näkemään tuo kehuttu pikku saari, mutta ei voi minkään. Yritin toki kiukutella, mutta kun ei se toimiston nainen pystynyt mulle ehjäksi veneeksi muuttumaan, niin oli pakko tyytyä siihen minkä sai. Ja hyväähän sitä sai. Merellisen aamun kruunasi vielä melkein sätkivän tuore Red Snapper-lounas siinä konttiravintolassa, jonka omistaja oli käynyt Suomessa. Herkullista.

20140311-200241.jpg

20140311-200248.jpg

20140311-200255.jpg

20140311-200317.jpg

20140311-200334.jpg

20140311-200649.jpg

20140311-200712.jpg

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Curacao: pinnan alla on bileet!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s